Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Maatiedosto Japani

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
suomiJapaniJapani
ruotsiJapanJapan
japaniNihon, Nippon, 日本Nihon, Nippon, 日本
englantiJapanJapan
ranskaJaponJapon
saksaJapanJapan

Itsenäistyminen

Japanilaisen mytologian mukaan valtakunta syntyi noin 660 eaa., mutta historiallisesti sen katsotaan saaneen alkunsa noin 200-luvulla jaa.

Kansallispäivä

23. joulukuuta (Keisarin syntymäpäivä)

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: + 6 tuntia

Talvisin: + 7 tuntia

Pinta-ala

377 915 neliökilometriä

Väkiluku

128,06 miljoonaa (vuonna 2011)

Pääkaupunki

Suomeksi: Tokio

Omalla kielellä: Tōkyō, 東京

Diplomaattisuhteet

6. syyskuuta 1919. Välirauhansopimuksen mukaisesti Suomi katkaisi suhteet syyskuussa 1944 ja solmi ne uudelleen 8. maaliskuuta 1957.

Tunnustanut Suomen

23. toukokuuta 1919

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Japani

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Japani

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet (käytännössä amerikkalainen kenraali MacArthur) säätivät uuden perustuslain korvaamaan Meiji-aikakaudella vuonna 1890 säädetyn perustuslain. Uusi perustuslaki, joka tuli voimaan 3. toukokuuta 1947, jätti keisarin valtion yhtenäisyyden symboliksi ilman todellista valtaa.

 

Vuoden 1947 perustuslaki rakentuu demokratian, ihmisoikeuksien ja vallanjaon kunnioittamisen sekä sodasta luopumisen periaatteille. Perustuslakinsa mukaan Japani hylkää sodan suvereenina oikeutenaan ja pidättyy voimakeinojen käytöstä tai niillä uhkaamisella kansainvälisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei Japanilla ole puolustusvoimia vaan niin kutsutut itsepuolustusjoukot (Self-Defense Forces, Jieitai 自衛隊).

 

Sodasta luopumisen periaatteesta (perustuslain yhdeksäs artikla) on käyty keskustelua etenkin 11. syyskuuta 2001 terrori-iskujen jälkeen ja Kiinan  poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan kasvaessa.

 

Perustuslain mukainen vallanjaon järjestelmä on yhdistelmä sekä brittiläistä parlamentarismin perinnettä että yhdysvaltalaista perustuslaillisuusperinnettä. Perustuslain mukaan maan korkein valta kuuluu kaksikamariselle parlamentille. Toimeenpanovaltaa hallussaan pitävä hallitus on parlamentille vastuullinen. Parlamentti äänestää jäsentensä joukosta pääministerin, jonka keisari muodollisesti nimittää. Pääministeri on maan poliittinen päämies. Tuomiovaltaa käyttää itsenäinen tuomioistuinjärjestelmä. Korkein oikeus puolestaan valvoo lainsäädännön perustuslaillisuutta, mutta parlamentti voi erottaa tuomareita.

Valtionpäämies

Keisari

Keisari on valtion yhtenäisyyden symboli ilman todellista valtaa.

 

Akihito 明仁
Valtaistuimelle: 7. tammikuuta 1989
Nimike suomeksi: Keisari
ruotsiksi: Kejsar
englanniksi: Emperor
japaniksi: Tennō, 天皇

Parlamentti

Parlamentin nimi omalla kielellä: Kokkai, 国会 (englanniksi Diet of Japan).

 

Rakenne

 

Ylähuone (Sangiin, 参議院, House of Councillors) 242 paikkaa. Alahuone (Shugiin, 衆議院, House of Representatives) 480 paikkaa.

 

Parlamentin säännönmukainen istuntokausi alkaa tammikuussa ja päättyy loppukeväästä. Käytännössä istuntokautta yleensä pidennetään.

 

Periaatteessa sekä ylä- että alahuoneen on hyväksyttävä lakiesitys, jotta se astuisi voimaan. Alahuone voi kuitenkin toisessa käsittelyssä kahden kolmasosan enemmistöllä sivuuttaa ylähuoneen poikkeavan päätöksen ja saattaa lain voimaan. Käytännössä kahden kolmasosan enemmistö on harvoin saavutettu, joten yleensä lakiesitykset vaativat molempien huoneiden hyväksynnän. Poikkeuksen tästä tekevät budjettilait ja kansainväliset sopimukset, joihin riittää periaatteessa vain alahuoneen hyväksyntä. Alahuoneen vaalitulos vaikuttaa maan pääministerin ja hallituksen valintaan. Alahuoneella on siis ylähuonetta enemmän valtaa.

 

Vaalijärjestelmä

 

Parlamenttivaalit käydään yleisillä vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat 20 vuotta täyttäneet kansalaiset. Ylähuoneen edustajat valitaan kuudeksi vuodeksi. Vaalit järjestetään kolmen vuoden välein, jolloin valitaan aina puolet edustajista. Enemmistövaaliperiaatteella (äänestämällä henkilöä) valitaan 146 edustajaa ja loput 96 suhteellisen vaalitavan mukaan (äänestämällä henkilöä tai puoluetta).

 

Alahuoneen edustajat valitaan neljäksi vuodeksi. Vaalipiireistä valitaan enemmistövaaleilla 300 edustajaa, suhteellisen vaalitavan mukaan 180 edustajaa. Järjestelmä suosii selvästi suurpuolueita.

 

Seuraavat ylähuoneen vaalit pidetään heinäkuussa 2013 ja alahuoneen vaalit joulukuussa 2016.

 

(http://www.sangiin.go.jp/eng/index.htm)

 

(http://www.shugiin.go.jp/index.nsf/html/index_e.htm)

 

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan Japanissa piti valtaa konservatiivinen liberaalidemokraattinen puolue (Liberal Democratic Party eli LDP, japaniksi Jiyū-Minshutō, 自由民主党) lähes yhtäjaksoisesti. Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa tilanne väliaikaisesti muuttui, kun sosiaaliliberalistinen Japanin demokraattinen puolue (Democratic Party of Japan eli DPJ, japaniksi Minshutō, 民主党) otti murskavoiton. LDP palasi takaisin valtaan vuoden 2012 alahuoneen vaaleissa.

 

Tyypillistä Japanin puoluekentälle ovat nopeat muutokset puolueryhmittymissä. Eräiden näkemysten mukaan valtapuolueet LDP ja DPJ ovat itsessään jo koalitioita, joiden eri ryhmittymien edustajat (englanniksi factions, japaniksi habatsu, 派閥) käytännössä muodostavat Japanin hallituksen. Ryhmittymien perustana eivät niinkään ole ideologiset tai poliittiset kannat, vaan olennaista on ryhmän johtajan asema yhteiskunnassa ja politiikassa, sillä se tuo vaikutusvaltaa koko ryhmälle.

 

Poliittiset puolueet

 

Loppuvuodesta 2012 Japanin alahuoneen puoluekentän muodostavat seuraavat puolueet. Paikkajako 480-paikkaisessa alahuoneessa ilmenee suluissa.

 

Tilanne 28. joulukuuta 2012:

 

Liberal Democratic Party (LDP, japaniksi Jiyū-Minshutō, 自由民主党 tai Jimintō, 自民党, 294 paikkaa)

LDP on konservatiivinen puolue, jonka nykymuoto sai alkunsa vuonna 1955 liberaalipuolueen ja demokraattisen puolueen yhdistyessä. Puolueen politiikka on rakentunut sekä Japanin ja Yhdysvaltain allianssin että hallinnon ja talouselämän tiiviiden suhteiden perustalle.

 

Democratic Party of Japan (DPJ, japaniksi Minshutō, 民主党, 56 paikkaa)

Puolue perustettiin alun perin vuonna 1947 ja se oli hallitusvastuussa 1950-luvun alussa, mutta lakkautettiin skandaalien takia. Se perustettiin uudelleen reformipuolueena vuonna 1996. DPJ nousi suurimmaksi puolueeksi vuoden 2009 alahuoneen vaaleissa, ja syrjäytti hetkeksi pitkään Japania hallinneen LDP-puolueen. Suomalaissyntyinen Marutei Tsurunen (Martti Turunen) edustaa Democratic Party of Japania ylähuoneessa maan ensimmäisenä länsimaalaissyntyisenä poliitikkona.

 

Japan Restoration Party (JRP, japaniksi Nippon Ishin no Kai, 日本維新の会, 54 paikkaa)

12. syyskuuta 2012 muodostettu puolue koostuu Osakan pormestari Toru Hashimoton perustamasta samannimisestä puolueesta ja Tokion entisen kuvernöörin Shintaro Ishiharan Auringonnousu puolueesta (Taiyō no Tō), jotka yhdistyivät 17. marraskuuta 2012 ns. ”kolmanneksi voimaksi” joulukuun 2012 alahuoneen vaaleihin.

 

New Clean Government Party (The New Kōmeitō (NK), japaniksi 公明党, 31 paikkaa)

Puolue perustettiin vuonna 1964 buddhalaisen Sōka Gakkai (創価学会) -järjestön poliittiseksi siiveksi. Sittemmin uskonnollinen yhteys on virallisesti katkaistu ja The New Kōmeitō on tällä hetkellä keskilinjan puolue.

 

Your Party (YP, japaniksi Minna no Tō, みんなの党, 18 paikkaa)

Entinen ministeri Yoshimi Watanabe (渡辺 喜美) perusti puolueen vuonna 2009. Watanabe oli aikaisemmin LDP:n jäsen. Your Partyn päämäärä on ollut tehdä hallitustyö demokraattisemmaksi vähentämällä etabloitujen byrokraattien valtaa ja vahvistamalla vaaleissa valittujen edustajien vaikutusvaltaa päätöksenteossa. Muiden poliittisten kysymysten suhteen Your Party tosin seuraa vahvasti LDP linjauksia.

 

Japanese Communist Party (JCP, japaniksi Nihon Kyōsan-tō, 日本共産党, 8 paikkaa)

Puolue laillistettiin toisen maailmansodan jälkeen. Nykyään puolueen linja on kansallismielinen ja sosialismin periaatteita kunnioittava. Puolue ajaa ratkaisua rauhansopimuksen solmimista Venäjän kanssa (ja täten ratkaisua saarikiistaan), Self-Defense Forces -joukkojen hajottamista (olosuhteiden salliessa), US-Japani puolustussopimuksen purkamista ja Yhdysvaltojen Japanin tukikohtien lopettamista.

 

Life Party (japaniksi Seikatsu no Tō, 生活の党, 7 paikkaa)

Perustettiin 27. joulukuuta 2012 kun Ichiro Ozawa kumppaneineen erosivat Tomorrow-puolueesta (japaniksi Nippon mirai no Tō, 日本未来の党).

 

Social Democratic Party of Japan (SDPJ, japaniksi Shakai Minshu-tō, 社会民主党, 2 paikkaa)

Vuonna 1945 perustettu puolue oli merkittävä oppositiovoima toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, mutta sen valta hiipui sisäisten erimielisyyksien takia. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa puolue menestyi karismaattisen johtajansa Takako Doin (土井 たか子) johdolla, mutta puolue on sittemmin menettänyt suuren osan suosiostaan.

 

Lisäksi parlamentin alahuoneessa on 10 sitoutumatonta edustajaa (Tomorrow Party of Japan 1, Green Wind Party 1, People’s New Party 1, New Party Nippon 1, New Party Daichi 1).

 

Äänestysprosentti vuoden 2012 alahuoneen vaaleissa oli vain hieman yli 59 prosenttia laskien lähes 10% vuoden 2009 alahuoneen vaaleista. Vaalijärjestelmästä johtuen LDPn oli mahdollista saada murskavoitto vaikka se itse asiassa menetti 2 miljoonaa ääntä verrattuna vuoden 2009 vaaleihin, joissa se kärsi murskatappion.

 

Puoluevahvuudet Japanin parlamentissa

 

Japanin parlamentissa toimii niin kutsuttu kaiha-järjestelmä, jonka mukaan edustajan on rekisteröidyttävä johonkin kaiha-äänestysryhmään saadakseen puheenvuoron parlamentissa. Kaiha-ryhmät eivät välttämättä aina seuraa puoluejakoa ja niiden kokoonpano saattaa vaihtua kesken istunnon. Alla puoluevahvuudet on lueteltu kaiha-ryhmittäin.

 

Ylähuone

 

Tilanne 8. tammikuuta 2013:

 

DPJ (87)

LDP (83)

NK (19)

YP (11)

Life Party (8)

JCP (6)

SDPJ (4)

GWP (4)

PNP (3)

JRP (3)

NRP (New Renaissance Party) (2)

NPD (2)

Sitoutumattomat (4)

 

Täyttämättä 6

 

Yhteensä 242

 

Alahuone

 

Tilanne 28. joulukuuta 2012:

 

Hallituskoalitio:

LDP (294)

NK (31)

 

Hallituskoalitio yhteensä 325

 

Muut:

DPJ (56)

JRP (54)

YP (18)

JCP (8)

Life Party (7)

SDPJ (2)

 

Sitoutumattomia (10)

Täyttämättä 0

 

Yhteensä 480

Hallitus

Japanin sodanjälkeistä järjestelmää on pidetty hyvin virkamiesvaltaisena, jollaisessa parlamentilla ja hallituksella on ollut melko vähän todellista valtaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on ollut vähentää virkamiesten vaikutusvaltaa.

 

Japanissa on vuonna 2013 valtioneuvoston kanslia mukaan lukien 12 ministeriötä. Varsinaisia ministereitä voi pääministerin lisäksi olla korkeintaan 14, mutta erityistilanteessa määrää voidaan nostaa kolmella. Jokaisella ministeriöllä voi olla korkeintaan kolme varaministeriä. Hallituksen enemmistön on oltava parlamentin jäseniä. Lisäksi kaikkien hallituksen jäsenten tulee olla siviilejä.

 

Muutokset hallituksen kokoonpanossa ovat olleet Japanissa yleisiä. Pääministeri Shinzo Abe muodosti hallituksen 26 joulukuuta 2012.

Ministeriöt

(suomalaisnimikkeet ovat viitteellisiä)
Cabinet Office (Valtioneuvoston kanslia), japaniksi Naikaku-fu (内閣府)
(http://www.cao.go.jp/index-e.html)

 

Ministry of Internal Affairs and Communications, japaniksi Sōmushō (総務省)(http://www.soumu.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Justice (Oikeusministeriö), japaniksi Hōmushō (法務省)(http://www.moj.go.jp/ENGLISH/index.html)

 

Ministry of Foreign Affairs (Ulkoasianministeriö), japaniksi Gaimushō (外務省)(http://www.mofa.go.jp/index.html)

 

Ministry of Finance (Valtiovarainministeriö), japaniksi Zaimu-shō (財務省)(http://www.mof.go.jp/english/index.htm)

 

Ministry of Education, Culture, Sports, Science and Technology (Opetus- kulttuuri-, liikunta-, tiede- ja teknologiaministeriö), japaniksi Monbu-kagakushō (文部科学省)
(http://www.mext.go.jp/english/index.htm)

 

Ministry of Health, Labour and Welfare (Terveys-, työ ja hyvinvointiministeriö), japaniksi Kōseirōdōshō (厚生労働省)
(http://www.mhlw.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Agriculture, Forestry and Fisheries (Maa- ja metsätalous- sekä kalatalousministeriö), japaniksi Nōrinsuisanshō (農林水産省)
(http://www.maff.go.jp/eindex.html)

 

Ministry of Economy, Trade and Industry (Talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö), japaniksi
Keizai Sangyō Shō (経済産業省)
(http://www.meti.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Land, Infrastructure and Transport (Maa-, infrastruktuuri- ja kuljetusministeriö), japaniksi Kokudo-kōtsū-shō (国土交通省)
(http://www.mlit.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of the Environment (Ympäristöministeriö), japaniksi Kankyō-shō (環境省)(http://www.env.go.jp/en/index.html)

 

Ministry of Defense (Puolustusministeriö), japaniksi Bōei-shō (防衛省)
(http://www.mod.go.jp/e/index.html)

Sisäpolitiikka

Japanin demokraattisen puolueen (DPJ) vuonna 2009 alkanut valtakausi jäi kolmeen ja puoleen vuoteen ja Japanin sisäpolitiikan odotettu murros jäi toteutumatta. Sodan jälkeisellä aikakaudella maata lähes yhtäjaksoisesti hallinnut liberaalidemokraattinen puolue (LDP) palasi valtaan joulukuun 2012 Japanin alahuoneen vaaleissa kahden kolmasosan enemmistöllä koalitiopartnerinsa New Komeiton kanssa. Se riittää lakiesitysten läpisaamiseen siinäkin tilanteessa, että ylähuone on asettunut niitä vastustamaan.

 

Vaikka LDP:n voitto vaikuttaa erittäin vakuuttavalta, se sai kaksi miljoonaa ääntä vähemmän kuin vuoden 2009 vaaleissa. Voiton syyt vuoden 2009 vaalejakin vähäisemmällä äänimäärällä selittyvät suureksi osaksi Japanin vaalijärjestelmän rakenteesta ja DPJ:n kannatuksen romahtamisesta. DPJ:n mureneminen ja uusien puolueiden ilmestyminen suosi LDP:tävaalijärjestelmän erityispiirteistä johtuen. Äänestysprosentti oli alhaisin koskaan sotien jälkeisellä ajalla jääden 59,3 prosenttiin.

 

Epävakaus puoluekentässä jatkuu. Valtapuolueet eivät ole varsinaisesti puolueita vaan pikemminkin vaaliliittoja. LDP ja DPJ ovat muodostuneet organisoituneista puolueryhmistä, faktioista, joilla on oma johto ja omat ryhmähuoneet parlamentissa. Usein äänestykset tärkeissä asioissa, kuten verotuksessa, sosiaaliturvassa tai ydinvoimassa eivät usein noudata hallitus-oppositio -asetelmaa eivätkä puoluejakoa vaan puolueryhmien jakolinjoja. Edustajien vaihdot puolueesta toiseen ovat yleisiä.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Japanin ja Yhdysvaltojen liittolaisuussuhde muodostaa Japanin ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustan. Kiinan varustautuminen ja aktivoituminen aluekysymyksissä edelleen vahvistavat Japanin ja Yhdysvaltojen strategisen allianssin merkitystä. Tätä perusasetelmaa ei muuta edes Yhdysvaltojen Okinawalla sijaitsevan tukikohdan uudelleensijoittamista koskeva kysymys, joka on aiheuttanut kitkaa maiden välisiin suhteisiin. Pääministeri Aben hallituksen tärkeimpiä ulkopoliittisia tavoitteita on palauttaa Japanin ja Yhdysvaltojen suhteet sellaisiksi kuin ne olivat ennen DPJn hallituskautta.

 

Itä-Aasian globaali painoarvo jatkaa edelleen. Kiina ohitti Japanin maailman toiseksi suurimpana taloutena syksyllä 2010. Sekä Kiina että Japani ovat murroksessa ja etsivät paikkaansa uudessa asetelmassa. Japanille Kiina on sekä mahdollisuus että uhka. Japanin talouden saaminen kasvu-uralle edellyttää Kiinan mahdollisuuksien hyödyntämistä.

 

Kiina on ohittanut Yhdysvallat Japanin viennin tärkeimpänä kohdemaana, osuudet Japanin kokonaisviennistä ovat 20 prosenttia ja 15 prosenttia, kun tilanne oli aiemmin toisin päin. Japanin ja Kiinan suhteet ovat olleet koetuksella syksyllä 2010 kiisteltyjen Senkaku/Diaoyu -saarten (尖閣諸島) läheisyydessä kiinalaisen kalastusaluksen ja japanilaisen partioaluksen törmäyksestä aiheutuneen diplomaattisen kriisin johdosta. Tilanne kärjistyi loppukesällä 2012 entisestään kun Japanin valtio kansallisti em. saaret - kyseessä on vakavin maiden välinen kriisi vuosiin eikä sen seurauksista ole toivuttu vieläkään. Tapahtunut johti japanilaistuotteiden laajaan boikottiin Kiinassa eivätkä kiinalaiset turistit ole vieläkään palanneet Japaniin..

 

Vaikka Japanin vienti Kiinaan kärsi tapahtuneesta merkittävästi, maat siitä huolimatta jatkoivat pyrkimyksiä Japanin, Kiinan ja Etelä-Korean välisen investointisopimuksen aikaansaamiseksi, ja onnistuivatkin tavoitteessaan loppuvuonna 2013. Maat ovat ilmoittaneet aloittavansa kolmikantaneuvottelut vapaakauppasopimuksen solmimiseksi maalis-huhtikuussa 2013.

 

Japanin ja Venäjän suhteita rasittavat vanhat traumat ja epäluulo, ja näistä kipeimmin kysymys eteläisten Kuriilien saarista (Kuriru rettō, クリル列島) eli Japanin pohjoisista territorioista. Venäjä valtasi toisen maailmansodan jälkeen syksyllä 1945 Japanilta neljä saarta, joiden palauttamista Japani on vaatinut ja se on estänyt rauhansopimuksen aikaansaamisen maiden välille. Presidentti Medvedev vieraili saarilla ensimmäisenä venäläisenä valtionpäämiehenä syksyllä 2010, mikä herätti voimakkaita vastareaktioita Japanissa. Sittemmin Venäjä on lisännyt resursseja saarten kehittämiseksi ja Japania ärsyttäneet korkean tason vierailut ovat jatkuneet.

 

Japanilaisyritykset ovat kiinnostuneita ydinalan yhteistyöstä Venäjän kanssa. Maiden välisen ydinenergian rauhanomaista käyttöä koskevan sopimuksen ratifioitiin loppuvuodesta 2011. Japanilaiset ovat sopineet Gazpromin kanssa LNG-laitoksen rakentamisesta Vladivostokiin.

 

Japanin ja Intian suhteet etenevät suotuisasti. Intia on Japanin toiseksi suurin kehitysavun vastaanottajamaa. Japani ja Intia jatkavat strategista ja globaalia kumppanuutta vuonna 2009 laaditun toimintaohjelman pohjalta. Tiivistyvä dialogi perustuu tarpeelle keskustella alueen poliittisista ja turvallisuuspoliittista kysymyksistä kahden merkittävän aasialaisen demokratian kesken, USA-linkkiä unohtamatta. Japanin ja Intian pääministerit sopivat taloudellisen yhteistyön sopimuksesta, joka astui voimaan elokuussa 2011. Sopimus vapauttaa tulleista kaikkiaan 94 prosenttia maiden välisestä kaupasta seuraavien 10 vuoden aikana. Suurimmat hyötyjät Japanin näkökulmasta ovat teräs- ja autoteollisuus.

 

Etelä-Korea on Japanille sekä yhteistyö- että kilpakumppani. Maa on pienempänä ja ketterämpänä kyennyt laajentamaan tehokkaasti markkinoitaan ja vaikutustaan. Korealla on vapaakauppasopimukset 16 maan kanssa, sopimus EU:n kanssa ratifioitavana ja lukuisia neuvotteluita käynnissä. Japanin ja Korean välejä hiertää historiallinen painolasti ajalta, jolloin Korea oli Japanin siirtomaana, kuten Dokdo/Takeshima-saarten aluekiista sekä kysymys "lohtunaisista" eli Japanin keisarillisen armeijan palvelukseen bordelleihin pakotetuista korealaisnaisista.

 

Pohjois-Korean ja Japanin väliset suhteet ovat viileät. Kysymys Pohjois-Koreaan 1970- ja 1980-luvuilla kaapattujen japanilaisten palauttamisesta on Japanille tärkeä ja aiheuttaa lisäkitkaa maiden välille. Pientä edistystä nähtiin vuonna 2002 Pohjois-Korean palauttaessa viisi kaapatuista takaisin Japaniin. Japani on ylläpitänyt Pohjois-Korean vuoden 2006 ohjustestauksista lähtien asettamiaan tiukkoja sanktioita Pohjois-Korealle, mm. pohjoiskorealaiset laivat eivät saa olla ankkurissa Japanin satamissa ja kaikki vienti ja tuonti Pohjois-Korean kanssa on kielletty. Japani tiukensi sanktioita edelleen vuonna 2012 Pohjois-Korean ohjus/raketin laukaisujen jälkeen sekä joulukuisen, kolmannen ohjuskokeen jälkeen.

 

Monenkeskinen yhteistyö ja etenkin YK:n rooli ovat Japanille keskeisiä. Japani pyrkii vahvistamaan asemaansa YK:ssa ja kampanjoi pysyvästä paikasta turvallisuusneuvostossa. Japani on ollut aloitteellinen ilmastomuutosneuvotteluissa ja laajemminkin kansainvälisessä ympäristö- ja energiapolitiikassa, tosin maan on Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingeissa ollut pakko tinkiä omista tavoitteistaan.

 

Japani on maailman viidenneksi suurin kehitysavun antaja, ja siksi sillä on merkittävä rooli kansainvälisessä kehityspolitiikassa ja erityisen merkittävä rooli Aasiassa. Maan profiili kriisinhallinnassa on ollut melko vaatimaton johtuen maan itsepuolustusjoukkojen käyttöön liittyvistä rajoitteista, mutta viime vuosina Japani on pyrkinyt ottamaan aktiivisempaa roolia.

Järjestöt

Japani on jäsen seuraavissa järjestöissä:

 

  • Aasian kehityspankki (ADB)
  • Afrikan kehityspankki (AfDB), ei-alueellinen jäsen
  • Aasian ja Tyynenmeren taloudellinen yhteistyö (APEC)
  • Kidutuksen vastainen järjestö (APT)
  • Aasian alueellinen turvallisuusfoorumi (ARF)
  • Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö (ASEAN), dialogikumppani
  • Australia-ryhmä (AG) 
  • Kansainvälinen järjestelypankki (BIS)
  • Euroopan neuvosto (CE), tarkkailija
  • Eurooppalainen hiukkasfysiikan tutkimuskeskus (CERN), tarkkailija
  • Aasian vuorovaikutusta ja turvallisuutta lisäävien toimien konferenssi (CICA), tarkkailija
  • Colombo Plan (CP)
  • Itä-Aasian huippukokous (EAS)
  • Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD)
  • Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
  • Kansainvälisen rahanpesun vastainen toimintaryhmä (FATF)
  • Johtavien teollisuusmaiden foorumit G-20, G-5, G-7, G-8, G-10
  • Latinalaisen Amerikan kehityspankki (IADB)
  • Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
  • Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki (IBRD)
  • Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
  • Kansainvälinen kauppakamari (ICC)
  • Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICCt)
  • Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liike (ICRM)
  • Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA)
  • Kansainvälinen energiajärjestö (IEA)
  • Maatalouden kansainvälinen kehittämisrahasto (IFAD)
  • Kansainvälinen rahoitysyhtiö (IFC)
  • Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRCS)
  • Kansainvälinen hydrografinen järjestö (IHO)
  • Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
  • Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
  • Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO)
  • Kansainvälinen merenkulun tietosatelliittijärjestelmä (IMSO)
  • Kansainvälinen rikospoliisijärjestö (Interpol)
  • Hallitustenvälinen valtameritoimikunta (IOC)
  • Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM)
  • Parlamenttien välinen liitto (IPU)
  • Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO)
  • Kansainvälinen tietoliikennesatelliittijärjestö (ITSO)
  • Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
  • Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö (ITUC)
  • Latinalaisen Amerikan yhdentymisliitto (LAIA)
  • Monenkeskinen investointitakuulaitos (MIGA)
  • OECD:n ydinenergiajärjestö (NEA)
  • Ydinalan vientivalvontajärjestely (NSG)
  • Amerikan valtioiden järjestö (OAS), tarkkailija
  • Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)
  • Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW)
  • Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (OSCE), kumppani
  • Pariisin klubi
  • Pysyvä välituomioistuin (PCA)
  • Tyynenmeren valtioiden foorumi (PIF), kumppani
  • Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestö (SAARC), tarkkailija
  • Kaakkois-Euroopan yhteistyöaloite (SECI), tarkkailija
  • Yhdistyneet kansakunnat (UN)
  • Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (UNSC), vaihtuva jäsen
  • Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)
  • United Nations Disengagement Observer Force (UNDOF)
  • Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
  • Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö (UNHCR)
  • Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
  • United Nations Mission in Sudan (UNMIS)
  • Yhdistyneiden kansakuntien palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö (UNRWA)
  • Maailman matkailujärjestö (UNWTO)
  • Maailman postiliitto (UPU)
  • Maailman tullijärjestö (WCO)
  • Maailman ammattiyhdistysten liitto (WFTU)
  • Maailman terveysjärjestö (WHO)
  • Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO)
  • Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
  • Maailman kauppajärjestö (WTO)
  • Zangger-komitea (ZC)

Puolustuspolitiikka

Strateginen liittolaisuussuhde Yhdysvaltoihin muodostaa edelleen Japanin puolustuspolitiikan perustan.

 

Japani päivitti kansallisen puolustusstrategian linjaukset joulukuussa 2010. Uudistuksen keskeisin muutos on uhkakuvan ja sen myötä toiminnan painopisteen siirtäminen pohjoisesta etelään. Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän uhka määritti itsepuolustusjoukkojen toiminnan, varustautumisen ja sijoittumisen. Linjauksen mukaisesti painopistettä on siirretty etelään Kiinan nousun, varustautumisen lisääntymisen ja merellisen toimintakyvyn kehittymisen lisääntymisen myötä. Maan lounaisosien (mukaan luettuina Nansei-saaret, 南西諸島, ja niin sanotut tyhjiöalueet)puolustukseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota ja joukkoja pyritään saamaan liikkuvimmiksi.

 

Pääministeri Abe on ilmoittanut puolustuslinjausten päivittämisestä uudelleen kuluvan vuoden 2013 loppuun mennessä. Hallituspuolue LDP laatii ensin oman taustaselvityksensä; selvityksen on määrä valmistua kesällä 2013.

 

Pohjois-Korean toimet nähdään uhkana alueen turvallisuudelle. Jo 2010 linjauksien yhteydessä keskusteltiin tarpeesta tarkastella Japanin kriisinhallintaosallistumisen periaatteita ja mahdollisuutta avata asevientiä sellaisiin maihin, joissa on luotettavat asevalvontajärjestelmät (EU mukaan luettuna). Vuoden 2011 lopulla lähtien Japani onkin tehnyt muutamia asevientirajoituksia keventäviä toimia sallien maan osallistumisen yhteiseen aseiden kehitykseen ja valmistukseen muiden valtioiden kanssa sekä humanitaarisiin tehtäviin armeijan varusteiden toimittamisen.

 

Japanin itsepuolustusjoukot ovat maan pasifistisen perustuslain asettamista rajoitteista huolimatta osallistuneet viime vuosien aikana aiempaa aktiivisemmin kriisinhallintaoperaatioihin eri puolella maailmaa. Tällä hetkellä japanilaiset osallistuvat kriisinhallintaan Etelä-Sudanissa.

Kehityspolitiikka

Japanin koko kehitysyhteistyöhön varatusta budjetista, joka vuonna 2008 oli noin biljoona jeniä (noin 10 miljardia euroa), kolme neljäsosaa käytettiin lainojen myöntämiseen. Suurin osa Japanin kehitysavusta suunnataan Aasiaan. Vuonna 2008 Aasian osuus oli teknisestä yhteistyöstä 44 prosenttia ja lainoista 75 prosenttia. Afrikka-suuntautuneisuus näkyy rahallisen avustustoiminnan puolella, jossa Afrikan osuus kohdemaista oli 47 prosenttia.

 

Japani antoi vuonna 2009 lupauksen muhkeasta 5 mrd USD apupaketista jaettavaksi vuosina 2009-2014. Vuoden 2011 loppuun mennessä Afganistania oli tuettu 1,3 miljardilla eurolla. Japanin perustuslaissa kielletään sotilaalliset toimet konfliktien ratkaisemisessa, ja näin ollen Japanin kehitysapu Afganistaniin kanavoidaan kolmeen eri ei-sotilaalliseen osa-alueeseen:

 

  1. Turvallisuuden ylläpitokapasiteetin vahvistaminen
  2. Entisten sotilaiden uudelleensopeuttaminen
  3. Afganistanin instituutioiden rakentaminen ja maan talouden kestävän kehityksen tukeminen

 

Noin puolet Afganistanin kehitysavun budjetista käytetään jälleenrakentamiseen.

 

Japanin virallista kehitysapua koordinoi Japan International Cooperation Agency (JICA), joka on itsenäisesti valtion alaisuudessa toimiva kehitysyhteistyöjärjestö. JICA on toiminut nykyisessä muodossaan vuodesta 2003, ja se yhdistettiin Japanese Bank of international Cooperationiin (JBIC) vuonna 2008. Järjestön johtajana toimii Sadako Ogata (緒方 貞子).

Ihmisoikeudet

Japani on Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2010 ja 2011, ja ihmisoikeustilanne maassa on suhteellisen hyvä. Japani nähdään toimivana demokraattisena valtiona, jossa oikeusjärjestelmä on vallanpitäjistä riippumaton, ja Japani on ollut aktiivinen ihmisoikeuksien puolestapuhuja jo vuosikymmenten ajan.

 

Japanin tapauksessa esille nousevia ongelmakohtia ovat esimerkiksi vankien kokemat psyykkisen ja fyysisen väkivallan muodot, maan vähemmistöjen erityisesti niin sanottujen burakulaisten syrjintä ja naisten asema. Japanissa on myös käytössä kuolemantuomiorangaistus.

 

Japanilla on perustuslaillinen artikla sukupuolten tasa-arvosta. 1980-luvulta lähtien yhä suurempi osuus naisista jatkaa työelämässä myös naimisiinmenon jälkeen. Parlamentti hyväksyi vuonna 1985 lain, jonka tarkoituksena oli tukea naisten mahdollisuuksia työelämässä, mutta laki itsessään ei ole sitova vaan ainoastaan suuntaa-antava. Ongelmana ovat muun muassa vähäiset lastenhoitomahdollisuudet.

 

Japanin poliisilla on oikeus pitää rikoksesta epäiltyjä pidätettynä erittäin pitkään, mikä on johtanut moniin valituksiin. Myös japanilaisten viranomaisten kuulustelutapoja on kyseenalaistettu eikä skandaaleilta olla vältytty. Langettavien tuomioiden osuus on Japanissa ollut hyvin korkea jopa 99 prosenttia, mutta luku on laskussa tiettyjen uudistusten jälkeen. Suurelta tuntuva luku selittyy usein sillä, että maan siviililakiin perustuvassa oikeusjärjestelmässä sekä puolustuksen että syyttäjän on suhteellisen helppo ennakoida oikeudenkäynnin lopputulos.

 

Japanissa ei tiettävästi ole poliittisia vankeja. Valtio ei myöskään ole estänyt pääsyä Internetiin eikä esimerkiksi keskustelupalstoja valvota.

 

Japanissa rikolliselle voi langettaa kuolemantuomion, jos rikos todetaan erityisen raa’aksi. Myös EU on painostanut Japania poistamaan kuolemantuomion maassa. Amnesty International kritisoi Japania ihmisoikeusraportissaan siitä, että Japanissa voidaan tuomita kuolemaan myös kehitysvammaisia rikollisia. Usein tuomittu saa myös tietää tuomion täytäntöönpanosta vasta muutamaa tuntia ennen teloitusta, ja tuomitun perheelle tiedotetaan asiasta vasta kuolemantuomion täytäntöönpanon jälkeen. Parhaillaan kuolemantuomion toimeenpanoa odottaa noin 120 vankia.

 

Itä-Aasiassa on edelleen avoimia haavoja entisten sotien ajoilta. Esimerkiksi Etelä-Korea on vaatinut Japania pyytämään anteeksi niiltä naisilta, joita toista maailmansotaa ennen ja sen aikana käytettiin seksiorjina.

 

Japanista on viime aikoina tullut ihmiskaupan läpikulkumaa, ja valtio yrittää parhaansa mukaan kitkeä ihmiskauppaan liittyvää toimintaa maassa. Ihmiskaupan uhrit tulevat useimmiten Kiinasta, Kaakkois-Aasiasta, Itä-Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

 

 

EU-politiikka

Talous, elinkeinoelämä

Maailmanlaajuisella talouskriisillä oli suuria negatiivisia vaikutuksia myös Japanin talouteen, vaikkakin pankkisektori välttyi syvältä kriisiltä. Japani on jatkanut elvyttävää politiikkaa velanottoa lisäämällä. Valtion velka on yli 200 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta lähes kaikki velka on kotimaisten sijoittajien käsissä. Valtion verotulot ovat olleet laskemaan päin. Yritysverotus on OECD-maiden korkeimpia ja kulutusvero matalimpia – viisi prosenttia. Velkaantuneen julkisen sektorin vastapainona on säästäväinen yksityinen sektori.

 

Yleiseen taloustilanteeseen Japanissa ovat vaikuttaneet epävarmuutta lisäten kevään 2011 luonnononnettomuus ja sitä seuranneet Fukushiman ydinlaitoksen ongelmat sekä maailmantalouden myrskyt. Japanin suurimpien kauppakumppanien Kiinan ja Yhdysvaltojen sekä Euroopan vaikeudet heijastuvat Japaniin.

 

Japanin pitkäaikaiset rakenteelliset haasteet pysyvät. Väestön ikääntyminen ja väheneminen ovat tosiasioita, joihin koko yhteiskunnan on kyettävä vastaamaan. Talouspoliittinen keskustelu linkittyy usein talouden kantokykyyn ja liiketoimintaedellytyksiin vuonna 2050, jolloin maassa on ennusteiden mukaan 30 prosenttia vähemmän asukkaita. Hallitus on ottanut tavoitteeksi nostaa kulutusveroa, jotta kasvavat sosiaaliturvamenot voitaisiin kattaa. Suunnitelma on nostaa veroa nykyisestä viidestä prosentista kahdeksaan huhtikuussa 2014 ja kymmeneen vuonna 2015. Käytössä olisi vain yksi yhteinen verokanta.

 

Hallituksen julkaisema kasvustrategia tähtää nimellisen bruttokansantuotteen yli kolmen prosentin keskimääräiseen kasvuun seuraavan vuosikymmenen aikana vaikka bruttokansantuotteen reaalikasvulle asetettu tavoite on keskimäärin kaksi prosenttia samalla aikavälillä.

 

Strategialla tavoitellaan talouden uudelleen piristymistä viimeistään vuonna 2020, mihin mennessä on tarkoitus luoda 4,76 miljoonaa työpaikkaa. Hallitus tavoittelee työttömyysasteen alentamista nykyisestä yli viidestä prosentista kolmeen prosenttiin jo seuraavien neljän vuoden aikana. Kesäkuussa hallitus päätti 21 strategisesta projektista, joilla työttömyysasteen aleneminen saataisiin toteutetuksi.

 

Energialinjauksissa on havaittavissa muutoksia maaliskuun 2011 ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Fukushiman ydinlaitoksen turman vuoksi kansalaismielipide on muuttunut kielteisemmäksi ydinvoimaa kohtaan ja käytännössä ydinreaktoreita ei ole uudelleenkäynnistetty säännöllisten huoltotoimien jälkeen. Lyhyellä aikavälillä nähdään, että Japani joutuu korvaamaan energiavajeen fossiilisten polttoaineiden lisätuonnilla, millä on suorat vaikutukset kauppataseen alijäämään. Pitemmällä aikavälillä istuvan hallituksen uskotaan suuntaavan katseet uusiutuvien energianlähteiden käytön voimakkaaseen lisäämiseen ja tutkimuspanosten suuntaamiseen tukemaan uusiutuvien energiamuotojen tutkimusta.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen Japanin kauppasuhteissa on tapahtunut dramaattinen muutos. Japanin vienti kasvaa taas, mutta se suuntautuu entistä enemmän lähialueille. Kiina ja Yhdysvallat ovat vaihtaneet paikkaa Japanin viennin tärkeimpänä kohdemaana. Vuonna 2011 Kiinaan suuntautuu  20 prosenttia Japanin kokonaisviennistä ja Yhdysvaltoihin 15 prosenttia, kun vielä kolme vuotta sitten luvut olivat toisin päin.

 

Japanin ylivahva valuutta haittaa erityisesti vientiyrityksiä. Silti vienti vetää, ja yritysten tulokset ovat olleet erinomaisia. Yritykset ovat hyvässä kunnossa, mutta julkisen talouden heikkous ja markkinoiden yleinen epävarmuus ovat hillinneet investointihaluja. Yritysten kassat ovat ennätyksellisen täynnä. Investoinnit ulkomaille houkuttelevat.

 

Japani näkee Maailman kauppajärjestö WTO:n edelleen keskeisimpänä toimintakehikkona kansainvälisen kaupan ja investointien vapauttamisessa. Japanin peruslähtökohta kansainvälisessä kauppapolitiikassa on tukeutuminen monenvälisiin kauppajärjestelyihin.

 

Japanin kauppapolitiikka on kuitenkin suuntautunut kohti kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia, tosin myöhemmin kuin useilla muilla mailla. Haasteita ja vaikeuksia on kuitenkin huomattavasti, sillä perinteisesti Japani on suojannut voimakkaasti muun muassa maataloussektoria. Lisäksi tullien ulkopuoliset kaupanesteet aiheuttavat markkinoillepääsyn hidastumista tai tekevät jossain tapauksissa maahantulon mahdottomaksi.

 

Japani on halukas liittymään TPP-neuvotteluihin (Trans-Pacific Partnership). TPP on kauppajärjestelmä Tyynenmeren maiden välillä. Keskustelut kolmikantaisesta vapaakauppasopimuksesta Japanin, Kiinan ja Etelä-Korean välillä ovat liikahtaneet eteenpäin ja maiden johto on puhunut tiiviimmän kauppajärjestelyn puolesta. Kyseiset kolme maata ovat käytännössä erittäin linkittyneitä toisiinsa taloudellisesti.

 

EU ja Japani tavoittelevat poliittisten ja taloudellisten suhteiden tiivistämistä. Vuoden 2011 huippukokouksessa sovittu EU:n ja Japanin välinen ns. scoping-harjoitus on käynnissä. Harjoituksen tavoite on kartoittaa mahdollisten vapaakauppaneuvotteluiden kate.

 

Japanilaisittain kiinnostaviin neuvottelukumppaneihin kuuluvat Yhdysvaltojen ja EU:n lisäksi Etelä-Afrikka, Brasilia ja Kiina joko merkittävinä kauppa- ja investointikohteina, raaka-aineiden lähteinä tai molempina. Haasteita on kuitenkin huomattavasti.  

 

Japanissa ei ole nähtävissä erityistä protektionismin kasvua globaaleista kehityksistä johtuen. Tietyt sektorit on Japanissa perinteisesti suojattu ulkopuoliselta kilpailulta ja osa sektoreista on vastaavasti kovin kilpailtuja. Suljettuina sektoreina pidetään mm. vähittäiskauppaa ja rahoitussektoria.

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Väestönkasvu: –0,28 prosenttia (vuonna 2011)

 

Väestötiheys: 343 henkeä neliökilometriä kohti (vuonna 2011)

 

Odotettavissa oleva elinikä: naiset 86,4 vuotta; miehet 79,6 vuotta (vuonna 2011).

 

Imeväisyyskuolleisuus: 2,4 (tuhatta syntynyttä kohti, vuonna 2009).

 

Asumiskelpoista maayksikköä kohden Japanin väestöntiheys on yksi maailman suurimmista. Vuonna 2009 Tokiossa asui 5 937 henkilöä neliökilometrillä. Noin 80 prosenttia väestöstä asuu taajamissa. Väestöstä 44,2 prosenttia (vuonna 2000) asuu kolmella metropolitan-alueella 50 kilometrin säteellä kaupungintalosta: Suur-Tokiossa 30,7 miljoonaa, Suur-Osakassa 16,6 miljoonaa ja Suur-Nagoyassa 8,9 miljoonaa.

 

Odotettu elinikä on Japanissa hyvin korkea ja väestö ikääntyy nopeasti, vuonna 2009 yli 65-vuotiaita oli jo 22,7 prosenttia väestöstä. Vuonna 2050 arvioidaan japanilaisia olevan enää 90 miljoonaa.

 

Lähde: Facts and Figures of Japan ja Statistical Handbook of Japan

 

Etniset ryhmät

 

Antropologisesti japanilaiset koostuvat ainakin kolmesta etnisestä ryhmästä. Vanhin on ainu-kansa, joka elää Japanin pohjoisella Hokkaidon saarella. Nuoremmat etniset vaikutteet ovat peräisin toisaalta mantereisesta Itä-Aasiasta ja toisaalta Kaakkois-Aasian saaristosta.

 

Tämän päivän Japani on poikkeuksellisen homogeeninen kansakunta. Suurin kansallinen vähemmistöryhmä on kiinalaiset, joita on noin 607 000. Muita vähemmistöryhmiä ovat Pohjois-Japanin ainut, noin 24 000 sekä historiallisesti syrjitty ja valtaväestön ulkopuoliseksi katsottu burakumin-ryhmä, joita arvellaan olevan noin kolme miljoonaa. Burakulaiset ovat etnisesti japanilaisia.

 

Vähemmistöt/ulkomaalaiset (vuonna 2008):

 

  • kiinalaiset 655 377
  • korealaiset (Etelä- ja Pohjois-Korea) 589 239
  • brasilialaiset 312 582
  • filippiiniläiset 210 617
  • perulaiset 59 696
  • yhdysvaltalaiset 51 851
  • vietnamilaiset 36 860
  • thaimaalaiset 36 347
  • indonesialaiset 25 620
  • britit 17 328

 

Ulkomaalaisia yhteensä: 2 217 426 (vuonna 2008)

 

Japanissa pysyvästi asuvien suomalaisten määrä: noin 600.

 

Lähde: Facts and Figures about Japan ja Statistics Japan

Uskonto

Japanilaiset suhtautuvat uskontoon suhteellisen vapaamielisesti. Siitä kertoo se, että uskonnollisiin järjestöihin ilmoittaa kuuluvansa noin 214 miljoonaa ihmistä, mikä on 1,7-kertaisesti Japanin väestömäärä. Uskonto on erotettu valtiosta, eikä sitä opeteta kouluissa. Monet japanilaisista tunnustautuvat sekä buddhalaisiksi että shintolaisiksi. Buddhalaisia arvellaan olevan noin 94 miljoonaa ja shintolaisia 108 miljoonaa.

 

Shintolaisuus on maan alkuperäinen uskonto ja se on säilynyt perinteisten uskomusten ja tapojen muodossa.

 

Buddhalaisuudella on ollut historiallisesti, poliittisesti ja sivistyksellisesti voimakas vaikutus japanilaiseen ajatusmaailmaan.

 

Syntymään ja avioliiton solmimiseen liittyvät menot suoritetaan yleensä shintolaisuuden mukaisesti, kun taas hautajaiset ja muistojuhlat vietetään buddhalaisten seremonioiden mukaan. Viime vuosina on tullut suosituksi pyytää kristitty pappi siunaamaan avioliitto.

 

Kristittyjä on noin 2,2 miljoonaa, joista noin puolet on roomalaiskatolisia ja puolet protestantteja.

Japanissa on toiminut 1900-luvun alusta lähtien myös suomalaisia lähetyssaarnaajia.

 

Muihin uskontoihin kuuluvia on noin 10,1 miljoonaa. Luvut ovat vuodelta 2003.

 

Lähde: Facts and Figures of Japan 2006.

Kielet

Maan virallinen kieli on japani, jota puhuu 99 prosenttia väestöstä, koreaa puhuu 0,5 prosenttia ja muita kieliä 0,5 prosenttia väestöstä.

 

Vaikka Japani pyrkii korostamaan englannin kielen osaamista, ei englannilla edelleenkään päivittäisessä kanssakäymisessä Japanissa juuri tule toimeen lukuun ottamatta viranomaiskontakteja ulkoministeriöön ja muiden ministeriöiden kansainvälisiin yksiköihin. Tulkin käyttö muissa viranomais- ja bisneskontakteissa on tavallista.

 

Alkeet puhutusta japanista helpottavat arkipäivää, eikä alkeita ole lainkaan mahdotonta oppia. Englantia opiskellaan Japanissa paljon, ja monet ymmärtävät sitä jonkin verran, vaikka eivät sitä puhukaan. Japanin kielessä käytetään jonkin verran englannista johdettuja lainasanoja, ja ihmisten ystävällisyys madaltaa kielimuuria.

Oikeusjärjestelmä

Japanin oikeuslaitos on riippumaton. Vuonna 1947 voimaan astunut perustuslaki on edelleen voimassa. Japanin oikeusjärjestys perustuu siviilioikeuteen mutta myös osittain tapaoikeuteen. Maan keisari nimittää oikeusjärjestelmän korkeimmat virkamiehet. Japanin korkeimman oikeusasteen tuomioistuin on Korkein oikeus.

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Luokka-asteet

Oppivelvollisuus alkaa Japanissa lapsen ollessa kuusivuotias ja käsittää kuusivuotisen ala-asteen ja kolmivuotisen yläasteen. Lisäksi suuri osa lapsista jatkaa lukioon, joka on kolmivuotinen. Ennen oppivelvollisuusikään tuloa, hieman yli puolet lapsista käy esikoulua, joka alkaa tavallisesti kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Vaihtoehtoisesti lapset voivat käydä päiväkotia aina siihen saakka, kun tulevat oppivelvollisuusikään.

 

  • päiväkoti (hoikuen 保育園)
  • esikoulu/tarha (yōchien 幼稚園)
  • ala-aste (shōgakkō 小学校), kuusi vuotta, pakollinen
  • yläaste (chūgakkō 中学校), kolme vuotta, pakollinen
  • lukio (kōtōgakkō 高等学校), kolme vuotta, vapaaehtoinen

Yksityinen koululaitos julkisen rinnalla

Japanissa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja. Ala-asteen kouluista kuitenkin vain noin viisi prosenttia on yksityisiä ja loput julkisia. Yläasteiden ja lukioiden kohdalla yksityisten koulujen osuus kuitenkin kasvaa huomattavasti.

 

Yksityisiin kouluihin pyrkiessään oppilas joutuu käymään läpi sisäänpääsykokeet (myös esikouluun ja peruskoulun ensimmäiselle luokalle pyrittäessä). Koska tietyistä ala-asteen kouluista pääsee helpotetun hakuprosessin kautta tiettyihin yläasteen kouluihin ja edelleen tiettyihin lukioihin tai korkeakouluihin, suhtautuvat japanilaiset vanhemmat erittäin vakavasti lastensa koulun valintaan jo ala-asteesta tai jopa esikoulusta lähtien.

 
Julkisiin ala-asteen kouluihin ei ole pääsykokeita, vaan oppilaat menevät automaattisesti oman koulupiirinsä kouluihin. Koska yläasteella koulupiirit menevät osittain limittäin, voi tietyltä alueelta hakea useampaankin yläasteen kouluun. Siksi myös julkisella puolella yläasteen kouluihin on pääsykokeet.  Kilpailu parhaisiin julkisiin yläasteen kouluihin voi olla yhtä rankkaa kuin yksityiskouluissakin.


Vuonna 2002 toteutetun uudistuksen myötä julkiset koulut siirtyivät viisipäiväiseen kouluviikkoon. Koulujen opetussuunnitelmaa uudistettiin ja samalla englannin kielen opetusta lisättiin. Koska uudistuksen jälkeenkin yksityisellä puolella tehdään yhä edelleen kuusipäiväistä työviikkoa, keskustelu lasten kasvavasta eriarvoisuudesta on ollut vilkasta.

Lukukaudet

Japanissa kouluvuosi alkaa huhtikuusta ja lukukausia on kolme. Ensimmäinen alkaa huhtikuun alusta ja kestää heinäkuun 20. päivän tienoolle; toinen syyskuun alusta jouluun ja kolmas tammikuun alusta maaliskuun alkuun.

Ulkomaalaiset lapset

Päiväkodit ottavat vastaan myös ulkomaalaisia lapsia. Vaatimuksena on kuten japanilaisillakin, että kumpikin vanhempi on estynyt hoitamasta lastaan sairauden, opiskelun tai työn vuoksi. Syy on dokumentoitava päiväkotiin haettaessa ja vuosittaisilmoituksella. Vanhempien palkkataso ei ole esteenä päiväkotiin pääsyssä.

 

Myös esikouluihin hyväksytään ulkomaalaisia lapsia. Koulupäivä on yleensä lyhyt, usein kello 9–14, tosin useat esikoulut järjestävät myös iltapäivähoitoa ja kerhotoimintaa.
Ulkomaalaiset lapset voivat kirjautua asuinalueensa julkisiin ala-asteen ja yläasteen kouluihin. Koska opetus on yksinomaan japaninkielistä ja japanin kielen ja kirjoituksen oppimiseen käytetään useita tunteja viikossa, voi lyhyen aikaa Japanissa asuvien lasten kirjautuminen japanilaisiin kouluihin olla epäkäytännöllistä.

Kansainväliset koulut

Japanissa on suuri joukko kansainvälisiä ja vieraskielisiä kouluja, samoin esikouluja, joista suurin osa sijaitsee Suur-Tokion alueella. Kansainväliseen esikouluun tai ala-asteelle pyrittäessä sujuva englannin kielen taito ei vielä ole välttämätön, mutta sen sijaan ylemmillä luokka-asteilla englannin kielen taito jo vaaditaan. Kansainväliset koulut soveltuvat yleensä suomalaiselle lapsille ja opetus on tasokasta. Myös opettajien koulutustaso on korkea.

 

St. Mary's International School
Verkkosivut: (http://www.smis.ac.jp/)
Sähköposti: admissions@smis.ac.jp

  • perustettu vuonna 1954
  • sijaitsee Tokion Setagaya-kun (世田谷区) kaupunginosassa
  • katolinen poikakoulu, oppilaat 5–18-vuotiaita
  • 930 oppilasta noin 60 maasta
  • kaksi lukukautta: ensimmäinen elokuusta tammikuuhun, toinen tammikuusta kesäkuuhun
  • koulussa voi suorittaa International Baccalaureate -tutkinnon

 

Seisen International School
Verkkosivut: (http://www.seisen.com)

  • sijaitsee Setagaya-kun (世田谷区) kaupunginosassa
  • tyttökoulu, oppilaat 3–18-vuotiaita (esikoulussa myös poikia)
  • 712 oppilasta yli 50 maasta
  • neljä lukukautta: ensimmäinen elokuun lopulta lokakuun loppuun, toinen lokakuun lopulta tammikuun loppuun, kolmas tammikuun lopulta huhtikuun alkuun, neljäs huhtikuun lopulta kesäkuun puoleen väliin
  • koulussa voi suorittaa International Baccalaureate -tutkinnon

 

Yokohama International School
Verkkosivut: (http://www.yis.ac.jp)
Sähköposti: yis@yis.ac.jp

  • perustettu vuonna 1924
  • sijaitsee Yokohamassa (Yokohama-shi 横浜市)
  • sekakoulu, oppilaat 3–18-vuotiaita
  • 710 oppilasta yli 40 maasta
  • kaksi lukukautta: ensimmäinen elokuun lopulta tammikuun alkupuolelle, toinen tammikuun  alkupuolelta kesäkuun alkuun
  • koulussa voi suorittaa International Baccalaureate -tutkinnon

 

Tokyo International School (TIS)
Verkkosivut: (http://www.tokyois.com/)
Sähköposti: info@tokyois.com

  • perustettu vuonna 1997
  • sijaitsee Tokion Minato-kun (港区) kaupunginosassa
  • sekakoulu, oppilaat 4–14-vuotiaita
  • 380 oppilasta noin 40 maasta
  • kolme lukukautta: ensimmäinen elokuun puolesta välistä marraskuun loppuun, toinen marraskuun lopusta maaliskuun loppuun, kolmas huhtikuun alusta kesäkuun puoleen väliin

 

International School of the Sacred Heart (ISSH)
Verkkosivut: (http://www.issh.ac.jp/)
Sähköposti: info@issh.ac.jp

  • perustettu vuonna 1908 (Sacret Heart Order)
  • sijaitsee Tokion Shibuya-kun (渋谷区) kaupunginosassa
  • tyttökoulu, oppilaat 3–18-vuotiaita
  • 610 oppilasta 45 eri maasta
  • kaksi lukukautta: ensimmäinen elokuusta tammikuuhun, toinen tammikuusta kesäkuuhun

 

Nishimachi International School
Verkkosivut: (http://www.nishimachi.ac.jp)
Sähköposti: info@nishimachi.ac.jp

  • perustettu vuonna 1949
  • sijaitsee Tokion Minato-kun (港区) kaupunginosassa
  • sekakoulu, oppilaat 5–15-vuotiaita
  • 447 oppilasta 27 eri maasta
  • kolme lukukautta: ensimmäinen elokuusta marraskuuhun, toinen marraskuusta maaliskuuhun, kolmas maaliskuusta kesäkuuhun

 

The American School in Japan
Verkkosivut: (http://community.asij.ac.jp)
Sähköposti: info@asij.ac.jp

  • perustettu vuonna 1902
  • sijaitsee Tokion Chōfun (調布) kaupunginosassa
  • sekakoulu, oppilaat 3–18-vuotiaita
  • 1600 oppilasta 30 maasta
  • kaksi lukukautta: ensimmäinen elokuun loppupuolelta tammikuun loppuun, toinen tammikuun loppupuolelta kesäkuun alkupuolelle

 

Deutsche Schule Tokyo Yokohama (DSTY)
Verkkosivut: (http://www.dsty.ac.jp)
Sähköposti: dsty@dsty.ac.jp

  • perustettu vuonna 1904
  • sijaitsee Yokohamassa (Yokohama-shi 横浜市)
  • sekakoulu, oppilaat 3–12-vuotiaita
  • saksalainen koulu, jossa voi suorittaa saksalaisen Baccalaureate -tutkinnon
  • pääsyvaatimuksena on hyvä saksan kielen taito

 

Lycee Franco-Japonais de Tokyo (LFJT)
Verkkosivut: (http://www.lfjtokyo.org/)

  • perustettu 1967
  • sijaitsee Tokion Chiyoda-kun (千代田区) kaupunginosassa
  • sekakoulu, oppilaat 3–18-vuotiaita
  • 1020 oppilasta useasta maasta
  • kolme lukukautta: ensimmäinen syyskuusta marraskuuhun, toinen joulukuusta helmikuuhun, kolmas maaliskuusta toukokuuhun
  • ranskankielinen koulu, jossa voi suorittaa ranskalaisen Baccalaureate -tutkinnon

International Baccalaureat -tutkinto

Japanissa on 19 kansainvälistä koulua, joissa voi suorittaa International Baccalaureate -opintoja ja 14 koulua, joissa voi suorittaa kyseisen tutkinnon. Suur-Tokion alueella vastaavasti opintoja voi suorittaa yhdeksässä ja tutkinnon kuudessa koulussa.

Korkeakoulut

Japanissa on noin on 700 yliopistoa ja noin 500 alempaan korkeakoulututkintoon johtavaa koulua (junior college) sekä lisäksi muita korkeakouluja, kuten teknillisiä korkeakouluja (college of technology). Suurin osa korkeakouluista on yksityisiä ja parhaat yksityiset yliopistot kilpailevat nykyään parhaiden valtiollisten yliopistojen kanssa tasokkaimpien yliopistojen statuksesta.

 

Korkeakouluissa on kaksi lukuvuotta ensimmäisen käsittäessä huhti-syyskuun ja toisen loka-maaliskuun.

 

Lukion päättäneistä japanilaisista nuorista noin puolet jatkavat yliopistoon.

 

Ulkomaalaiset opiskelijat japanilaisissa korkeakouluissa


Japanin korkeakouluissa on suhteellisen vähän ulkomaalaisia opiskelijoita. Vuonna 2009 heitä oli vain runsaat 3 prosenttia, joista suurin osa tuli muista Aasian maista. Vuonna 2008 Japanin hallitus julkaisi "300 000 Foreign Students Plan" -ohjelman, jonka mukaisesti Japani pyrkii yli kaksinkertaistamaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää yliopistoissaan vuoteen 2020 mennessä.

 

Japanin yliopistoon pyrkivän tulee olla täyttänyt 18 vuotta ja päättänyt 12 vuoden perus- ja täydentävän oppimäärän eli Japanin ala-astetta, yläastetta sekä lukiota vastaavan oppimäärän. Myös kansainväliset tutkinnot kuten International Baccalaureate, German Abitur ja French Baccalaureate -tutkinnot antavat oikeuden pyrkiä japanilaiseen yliopistoon.
Koska Japanin korkeakouluissa opetus on pääasiassa japaninkielistä, tulee oppilaan japanin kielen taso vastata Japanese Language Proficiency Testin tasoja 1 tai 2.

 

Joissakin yliopistoissa voi suorittaa opintoja myös englanniksi ja tulla hyväksytyksi ilman japanin kielen taitoa, tosin tarjonta on verrattain pientä.

Japanese Language Proficiency Test

Japanin kielen taitoa voi mitata useilla erilaisilla testeillä. Japanese Language Proficiency Test, jota hallinnoivat Japan Foundation ja Japan Educational Exchanges and Services, on näistä kuitenkin suurin. Testin voi suorittaa paitsi Japanissa, myös monissa kohteissa Japanin ulkopuolella, muun muassa Helsingissä. Japanissa testi järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Suomessa testi järjestetään kerran vuodessa, yleensä joulukuun alkupuolella.

 

Linkit:

 

Yhteiskuntaolot

Koulutuksen taso Japanissa on erittäin korkea, ja tulokset kovasta työstä näkyvät muun muassa Japanin korkeissa sijoituksissa PISA-tutkimuksissa.

 

Työttömyysaste vuonna 2010 oli Japanissa 5,2 prosenttia, mikä on japanilaisittain suhteellisen korkea luku. Työttömyys on noussut yli prosentin verran vuodesta 2008. Japanissa huolestuttavaa on varsinkin nuorten työttömyys. Matalan syntyvyyden takia työvoiman määrä on laskenut melkein yhtäjaksoisesti vuodesta 1998 lähtien.

 

Japanissa sekä syntyvyys että kuolleisuus on laskussa, mikä tarkoittaa, että yli 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on kasvamassa. Vuonna 2009 tämän ikäryhmän osuus väestöstä oli 22,7 prosenttia. Vuonna 2050 japanilaisia arvioidaan olevan 90 miljoonaa.

 

Järjestäytymisprosentti on Japanissa erittäin alhainen, ja monelle ammattiryhmälle ei ole edes olemassa ammattiliittoa.

 

Japanissa esiintyy eritasoista syrjintää maan vähemmistöjä kohtaan. Esimerkiksi ainut, Hokkaidon alkuperäiskansa, saivat virallisen tunnustuksen Japanin hallitukselta vasta vuonna 2008. Japanissa asuvat kiinalaiset ja korealaiset ovat myös valittaneet ajoittain huonosta kohtelusta. Yllä mainitut ryhmät nostavat muita japanilaisia useammin eri toimeentulotukia, eivätkä heidän sosioekonomiset olot muuten ole valtaväestön elinolojen tasolla.

 

Lähde:

 

The Statistical Handbook of Japan 2010

(http://www.stat.go.jp/english/data/handbook/index.htm)

Kulttuuri

Japanilainen kulttuuri on sekoitus uutta ja vanhaa. Vielä 1800-luvulle asti Japanin kulttuuri kehittyi suhteellisen eristyksissä muusta maailmasta, ja ulkomaalaiset vaikutukset tulivat lähinnä naapurimaista (Kiinasta ja Koreasta). 1800-luvun puolivälistä eteenpäin Japani alkoi teollistua, ja teollistumisprosessin myötä japanilaisessa kulttuurissa alkoi myös näkyä länsimaisen kulttuurin vaikutuksia. Tänä päivänä japanilaiset ovat edelleen ylpeitä omasta kulttuurisesta perinnöstään, mutta muiden kulttuurien vaikutukset näkyvät ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

 

Japanilaisen kulttuurin perinteisiä esittävän taiteen muotoja ovat esimerkiksi kabuki-teatteri (歌舞伎) ja bunraku-nukketeatteri (文楽) sekä nō-teatteri (能). Perinteisessä japanilaisessa tanssissa vartalon liikkeet ovat suhteellisen rajattuja, osittain puvustuksesta johtuen. Nykyään Japanissa esitetään myös länsimaista tanssia, kuten esimerkiksi balettia sekä japanilaisten koreografien 1950- ja 1960-luvuilla kehittämää avantgardistista nykytanssin muotoa (butō 舞踏).

 

Ensimmäiset japanilaiset elokuvat valmistuivat 1800-luvun lopulla, ja niissä esiintyi usein tanssivia geishoja. Suuremmassa mittakaavassa elokuvia alettiin tuottamaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä, mutta japanilaisen elokuvan kulta-aika alkoi vasta toisen maailmansodan loputtua.

 

Maan tunnetuimpia elokuvaohjaajia ovat Akira Kurosawa (黒澤 明), hän on ohjannut muun muassa elokuvan Seitsemän samuraita (Shichinin no Samurai, 七人の侍) vuonna 1954, ja Yasujirō Ozua (小津 安二郎), joka on ohjannut muun muassa elokuvan Tōkyō Monogatari  (東京物語) vuonna 1953. 1900-luvun lopussa animen suosio nousi maailmanlaajuisesti ja niin myös Suomessa. Esimerkiksi Hayao Miyazakin (宮崎 駿) ja Studio Ghiblin elokuvat ovat olleet levityksessä Suomessakin.

 

Anime liittyy varsinkin nuorten keskuudessa suosittuun mangaan eli japanilaiseen sarjakuvaan. Mangaa myydään Japanissa paljon enemmän kuin sarjakuvia Euroopassa. Suosituin viikoittain ilmestyvistä mangalehdistä on Weekly Shonen Jump (週刊少年ジャンプ), jonka levikki on lähes kolme miljoonaa.

 

Japanilainen kirjallisuus on hyvin monipuolista, ja se on saanut vaikutteita monesta eri kulttuurista.  Vanhin säilynyt japaniksi kirjoitettu teos on Kojiki (古事記) vuodelta 712 jaa. Murasaki Shikibunin (紫 式部) 1000-luvulla kirjoittamaa Genji Monogataria pidetään maailman ensimmäisenä romaanina. 1870-luvulta eteenpäin japanilaisessa kirjallisuudessa näkyy länsimainen vaikutus. Runouden suhteen Japanista löytyy luonnollisesti eri tyylilajien edustajia, mutta perinteiset haiku- ja tanka-muotoiset runot ovat edelleen suosittuja.

 

Kaksi japanilaista kirjailijaa on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ensimmäisenä Yasunari Kawabata (川端 康成), joka on kirjoittanut muun muassa Tuhat kurkea -teoksen (senbazuru, 千羽鶴) vuonna 1968. Toisena Ōe Kenzaburō (大江 健三郎), jonka teoksiin kuuluu muun muassa M/T ja kertomus metsän ihmeestä (Emutī to Mori no Fushigi no Monogatari, M/Tと森のフシギの物語) vuonna 1994.

 

Japanilainen kuvataide vaikutti erittäin vahvasti eurooppalaiseen kuvataiteeseen 1800-luvun lopussa, jolloin varsinkin Edo-kauden (1603-1868) taiteesta lainattiin ideoita. Japanin taidehistoria on erittäin rikas ja monipuolinen, jossa perinteiset menetelmät ovat ajan myötä sekoittuneet ulkopuolisten tuomiin tyylilajeihin. Tunnetuin japanilainen teos lienee Kanagawan suuri aalto, jonka teki puupiirrostaiteilija Hokusai (葛飾 北斎) 1820-luvulla.

 

Keraaminen taide ja kuvanveisto ovat kummatkin perinteisiä japanilaisia taiteenmuotoja. Japanin taiteelle keskeinen ajatus on ma eli tyhjä tila, joka liittyy vahvasti shintolaisuuteen. Japanilaiset suosivat tiettyä minimalismia, jossa juuri tilan käsitettä halutaan korostaa. Arkkitehtuurin suhteen japanilaiset painottavat ympäristön huomioimisen tärkeyttä, mutta tätä painotusta ei luonnollisestikaan huomaa pilvenpiirtäjien täyttämissä suurkaupungeissa.

 

Ma-käsite on keskeisessä asemassa japanilaisessa musiikissa, jossa perinteisesti rakennetaan musiikkia myös taukojen avulla. Sävelten ei myöskään japanilaisessa musiikissa tarvitse olla eurooppalaisittain "puhtaita". Musiikissa painotetaan soittajien esiintymistavan tärkeyttä. Nykyään suurin osa Japanin populaarimusiikista on tyyliltään erittäin länsimaista, ja Japanista voi löytää musiikkipiirejä jokaiseen makuun - klassisesta musiikista J-popiin tai ska-musiikkiin.

 

Japanilaiset ovat myös tunnettuja puutarhoistaan, joissa on aina jokin veden lähde ja joissa useimmiten suositaan kukkivia puita ja pensaita kukkaistutuksien sijaan. Zen-puutarhat poikkeavat näistä, sillä niissä ei tavallisesti ole kasveja lainkaan vaan pelkkiä kivisommitelmia. Myös kukkien asettelu nähdään Japanissa taiteenlajina nimeltään ikebana. Ikebanan juuret on yhdistetty buddhalaisuuteen ja vanhoihin uhrikukka-asetelmiin.

Media

Japanin median kenttä on suunnattoman laaja, siellä ilmestyy muun muassa maailman suurimmat päivälehdet. Sanomalehdistä tärkeimmät ovat viisi valtakunnallista lehteä:

 
1) Yomiuri Shimbun (読売新聞), levikki noin 10 miljoonaa
2) Asahi Shimbun (朝日新聞), levikki  noin 8,3 miljoonaa
3) Mainichi Shimbun (毎日新聞), levikki noin 3,9 miljoonaa
4) Nihon Keizai Shimbun (日本経済新聞) eli Nikkei, levikki noin 3 miljoonaa
5) Sankei Shimbun (産経新聞), levikki noin 2 miljoonaa

 

Japanissa ilmestyy päivittäin myös kolme englanninkielistä sanomalehteä:

 
1) The Japan Times
2) The Daily Yomiuri
3) International Herald Tribune/The Asahi Shimbun


Näillä on lisäksi englanninkieliset internetsivut, samoin kuin talouslehti Nikkeillä ja uutistoimisto Kyōdōllakin. 

 

Viikoittain tai kuukausittain ilmestyviä aikakauslehtiä on Japanissa arviolta noin 750 kappaletta. Aikaisemmin vahva yleisaikakauslehtiala on menettänyt osuuksiaan erikoisaikakauslehdille, joilla on valikoitunut, tarkkaan rajattu lukijakunta. Englanninkielisiä japanilaisia aikakauslehtiä ei juurikaan ole. Poikkeuksena Tokiossa ilmestyy kuitenkin englanninkielisiä aikakauslehtiä, jotka kertovat kaupungin kulttuuri- ja muusta tarjonnasta, muun muassa Metropolis, Hiragana Times, J-Select ja Tokyo Journal.

 

Ilmaisjakelulehtiä saa suurista hotelleista, joistakin ravintoloista ja Metropolista muun muassa suurlähetystön lähellä sijaitsevasta National Azabu Supermarketista.

 

Suurissa hotelleissa, isoilla rautatieasemilla ja kirjakaupoissa myydään englanninkielisiä kirjoja ja ulkomaisia lehtiä.

Kansalaisyhteiskunta

Japani on aina ollut valtiokeskeinen maa, jossa on annettu paljon valtaa keskeisille johtaville auktoriteeteille. Valtiollista politiikkaa on myös johtanut ajatus siitä, että maan kansa nähdään yhtenäisenä ryhmänä ja vähemmistöjä ei perinteisesti ole huomioitu. Myös konfutselaiset perinteet, joissa painotetaan hierarkiaa, ryhmän etua sekä järjestystä, ovat keskeinen osa japanilaisen kulttuurin mentaliteettia.

 

Perinteisesti aktivismi on ollut Japanissa näkyvintä maaseudulla, jossa maanviljelijät protestoivat 1800-luvulla erittäin aktiivisesti. Kuten muuallakin, Japanissa oli 1960- ja 1970-luvuilla vahva Vietnamin sodan vastainen liike, ja myös ympäristönsuojelu nousi keskeiseksi aiheeksi. Nämä liikkeet ovat kuitenkin toimineet lähinnä purkauksina tietyn asian puolesta tai sitä vastaan, eikä aktivismi ole perinteisesti ollut kovin pitkäjänteistä.

 

Yksi selitys kansalaisaktivismin suhteellisen hitaalle kehitykselle on se, että Japani on toisen maailmansodan jälkeen keskittynyt hyvin vahvasti taloudelliseen kasvuun eikä niinkään kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen.

 

Viimeisinä vuosikymmeninä on tosin huomattu tietynlainen kansalaisyhteiskunnan aktivoituminen. Tällä hetkellä Japanissa on noin 80 000 kansalaisjärjestöä, joista suuri osa toimii kehitysyhteistyön parissa. Vuoden 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ydinvoimaa vastustava liike on kasvattanut suosiotaan.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomen ja Japanin kahdenväliset suhteet ovat hyvät, eikä poliittisia ongelmia maiden välillä ole.

 

Tunnettuudessa Suomi sijoittuu muiden eurooppalaisten maiden joukossa keskikastin kärkisijoille. Suomen imago on moderni. Poliittisissa suhteissa Japani on G8- ja G20-maana Suomelle tärkeä kumppani mm. YK:ta, kansainvälistä kehitystä ja globaalitaloutta koskevissa kysymyksissä, ja suomalaiset ministerit käyvät säännöllisesti kahdenvälisiä keskusteluja japanilaiskollegojensa kanssa.

 

Kanssakäymistä ovat käytännön tasolla merkittävästi lisänneet suorat päivittäiset lennot Helsingin ja Tokion, Osakan ja Nagoyan välillä. Suomen ja Japanin välisten läheisten suhteiden perusta on kummankin maan vuosikymmeniä jatkuneet määrätietoiset ponnistelut ja molemminpuolinen kiinnostus toisen maan kulttuuriin ja kieleen.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Japani on kolmanneksi suurin kauppakumppanimme Euroopan ulkopuolisista maista Yhdysvaltain ja Kiinan jälkeen. Vuonna 2011 maiden välinen kauppatase oli hieman positiivinen (tuonti oli noin 926 ja vienti noin 972 miljoonaa euroa). Lokakuussa 2012 kauppatase oli myös alkuvuoden osalta positiivinen Suomelle. Tärkeimmät vientiartikkelit ovat koneet, laitteet ja metallit metsäklusterin tuotteiden ohella. Japanin tuontimme muodostuu pääosin moottoriajoneuvoista sekä televiestintä- ja elektroteknisistä laitteista. Suomalaisen liiketoiminnan arvon mittaaminen Japanissa on tosin vaikeaa, koska yhä harvempi yritys tuo hyödykkeitä Japanin markkinoille suoraan Suomesta ja päinvastoin. Suomalaisyritysten tuonti Kiinasta Japaniin kasvaa koko ajan.

 

Japani ei ole muodollisesti protektionistinen maa mutta perinteiset kauppatavat, kielimuuri ja kustannustaso tekevät markkinasta hankalasti avautuvan. Markkinoille tullaan ensi sijassa yritysostojen ja -järjestelyjen kautta. Mitään ei saa ilmaiseksi eikä nopea kasvu ja tuloksenteko ole helppoa. Kasvumarkkinakonsepti ja puolihuolimaton kokeilumentaliteetti eivät sovi Japaniin.

 

Suomen ja Japanin väliset suorat investoinnit (FDI) ovat kasvaneet merkittävästi vuosina 2011 ja 2012. Japanilaiset yritykset katsovat yhä voimakkaammin ulkomaisille markkinoille.

 

Finnairin suorat päivittäiset lennot Tokioon, Osakaan ja Nagoyaan sekä JALin helmikuussa 2013 käynnistämät lennot Tokiosta Helsinkiin lisäävät viikoittaisten lentojen määrän 21:een (kevät 2013), mikä mahdollistaa hyvät edellytykset sekä matkailun että suomalaisten ja japanilaisten yritysten liikesuhteiden kehittymiselle. Aasialaisista nimenomaan japanilaiset omaavat aitoa mielenkiintoa Suomeen ja heillä on rahaa matkustaa ja kuluttaa.

Kulttuurisuhteet

Suomella on vahva ja myönteinen Suomi-kuva Japanissa. Suomalaisella kulttuurilla on Japanissa kysyntää. Perinteisesti vahvat taiteenalat Japanissa ovat klassinen musiikki, arkkitehtuuri ja design; Muumit, Marimekko, Iittala ja Nokia tunnetaan. Japaniin tuodaan suomalaisia design-tuotteita, vaatteita ja huonekaluja, mutta niiden osuus kokonaisuudesta on vähäinen, joskin kasvava. Klassisen musiikin ohella suomalainen populaarimusiikki on nousussa. Kaunokirjallisuuden kääntäminen on kasvussa mutta vielä pientä. Kuva- ja mediataide on nousussa, ja nykytanssilta odotetaan jatkossa paljon. Japanin kansalliset tiede- ja innovaatiopolitiikan painopisteet ovat Suomen kanssa samansuuntaiset.

 

Team Finlandin (suurlähetystö, Tekes, Finpro ja Suomen Japani-instituutti) yleistavoitteina Japanissa on suomalaisen kaupankäynnin ja liiketoiminnan edistäminen, japanilaisten investointien houkutteleminen Suomeen, korkeakoulu- ja tiedeyhteistyön vahvistaminen ja hyödyntäminen ja teknologisen yhteistyön tehostaminen. Team Finland kehittää myönteistä Suomi-kuvaa yhteisen julkisuusdiplomatiaohjelmanavulla. Oulun yliopisto ja Seinäjoen AMK ovat perustaneet toimipisteen Japaniin.

Suomalaiset, suomen kieli

Suomen ja suomalaisen kulttuurin asiantuntijoita ja suomen kielen taitajia on kymmenittäin eri puolilla Japania. Esimerkiksi Kalevala on käännetty kahdesti japanin kielelle. Suhtautuminen suomalaisiin on yleensä myönteistä, muun muassa siksi, että Japanissa pidetään melko yleisesti suomea eräänlaisena sukulaiskielenä.

Sopimukset

A. Vireillä olevat sopimukset

 

- Sosiaaliturvasopimusneuvottelujen käynnistäminen lokakuussa 2012

 

B. Voimassa olevat sopimukset

 

07. kesäkuuta 1924 Kauppa- ja merenkulkusopimus (32/1926)

 

10. kesäkuuta 1856 Maksusopimus (1/1957)

 

22. joulukuuta 1958 Sopimus maahantuloleimausten poistamiseksi (3/1959)

 

29. helmikuuta 1972 Tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus. (42-43/1972)
04. maaliskuuta 1991 Pöytäkirja sopimuksen muuttamisesta (110-111/1991)
24. heinäkuuta 1992 Pöytäkirjan voimaantulo Ahvenanmaan maakunnassa (76/1992)

 

27. joulukuuta 1978 Kulttuurisopimus (36/1980)

 

23. joulukuuta 1980 Lentoliikennesopimus (45/1981)
28. toukokuuta 1991 Reittitaulukon muutos (47/1991)

 

26. syyskuuta 1997 Sopimus yhteistyöstä tieteen ja teknologian alalla (11/1998)

Vierailut

Vierailuvaihto on vilkasta etenkin Japaniin päin. Vuonna 2010 aikana Japanissa vierailivat VMI Katainen, AMI Vapaavuori sekä UKKMI Väyrynen, vuonna 2011 TEMI Häkämies ja EKMI Stubb, ja keväällä 2012 STMI Risikko. Viimeisimpiin korkean tason vierailuihin lukeutuvat tasavallan presidentti Tarja Halosen virallinen vierailu Japaniin syksyllä 2004, puhemies Lipposen virallinen vierailu Japaniin samana syksynä sekä pääministeri Vanhasen vierailut Japaniin keväällä 2005 ja kesällä 2008 sekä tuore pääministeri Kataisen vierailu Tokioon syyskuussa 2012.

 

Korkean tason vierailuvaihto Japanista Suomeen on ollut vähäistä. Japanilaisministerit matkustavat suhteessa vähän ulkomaille, sillä heidän on vaikeata olla poissa maasta parlamentin istuntokausien aikana sen tiukkojen läsnäolovelvotteiden vuoksi. Keisaripariskunta vieraili Suomessa vuonna 2000, pääministeri Koizumi syksyllä 2006, ja prinsessa Takamado kesällä 2010.

 

Parlamenttien valiokuntamatkoja on ollut muutamia suuntaansa vuosittain; viimeisimpänä eduskunnan ympäristövaliokunta (10/2011). Japanin parlamentin suomalaissyntyisen Marutei Tsurusen johtaman ystävyysryhmän syksylle 2012 suunniteltu Suomen vierailu peruuntui Japanin sisäpoliittisen tilanteen vuoksi.

Historia

Suuresta etäisyydestä johtuen kanssakäyminen oli 1970-luvun loppupuolelle saakka suhteellisen vähäistä. Suoran Helsingin ja Tokion välisen lentoyhteyden avaaminen vuonna 1983 aloitti erittäin aktiivisen kauden maiden välisissä suhteissa. Finnairin suorien lentojen merkitys on keskeinen ja se on vilkastuttanut varsinkin matkailua, kauppaa ja kulttuurivaihtoa.

Historia

Japanin varhaisimman asutuksen jäänteet ovat peräisin jääkaudelta. Noin 100 000 vuotta eaa. Japanissa vaikutti niin sanottu Jomon-kulttuuri, josta on löydetty savenvalannan taitamisesta kertovia jäännöksiä.

 

Japanilaisen mytologian mukaan yhtenäinen valtakunta syntyi 660 eaa., kun auringonjumalatar Amaterasun jälkeläinen Jimmu tuli keisariksi. Hänestä japanilaiset laskevat nykyisenkin keisarin polveutuvan. Todellisuudessa väestö oli kuitenkin vielä ajanlaskumme alussa jakautuneena ujeihin eli klaaneihin, joilla oli omat päällikkönsä. 200-luvulla jaa. erään uji-suvun johdolla tehdyt sotaretket ainuja vastaan ja Koreaan merkitsivät ensimmäistä yhdyssidettä. Näiden retkien seurauksena kiinalainen kulttuuri levisi Japaniin. Kiinalainen kirjoitus omaksuttiin, ja kiinalaiset ammattimiehet edistivät Japanin elinkeinoja. Kiinasta saapui myös 500-luvulla uusi uskonto, buddhalaisuus. Muinainen Japani oli kosketuksissa ulkomaailmaan vain Kiinan ja Korean kautta, ja näiden maiden kulttuurien vaikutus Japaniin on edelleen havaittavissa.

 

Ensimmäinen pysyvä pääkaupunki perustettiin Naraan (Nara-shi, 奈良市) vuonna 710, jossa se oli vuoteen 748. Tämä Naran kausi oli taiteen ja kirjallisuuden kulta-aikaa. Pääkaupunki siirrettiin Kiotoon 700-luvun lopulla, mikä samalla merkitsi niin sanotun Heian-aikakauden (794-1192) alkua. Japanilainen kulttuuri alkoi saada sille ominaisia itsenäisiä muotoja. Vuonna 1192 sotilasjohto (shōgun, 将軍) kaappasi vallan keisarilta perustaen hallintokaupunkinsa Kamakuraan (Kamakura-shi, 鎌倉市). Shōgunit pitivät valtaa lähes 700 vuotta. Tänä aikana keisarilla oli ainoastaan muodollinen valta. Merkittävä päätös shōgunien valtakautena oli sulkea Japanin rajat ulkomaailmalta ja ulkomaailmaan vuonna 1639. Tätä ennen oli kuitenkin saatu kosketuksia myös eurooppalaisiin, aluksi portugalilaisten (vuonna 1543), myöhemmin hollantilaisten, espanjalaisten ja englantilaisten kauppiaiden ja lähetyssaarnaajien saavuttua Japaniin.

 

Hollantilaisten kanssa käytyä kauppaa lukuun ottamatta Japani oli täysin eristäytynyt ulkomaailmasta aina vuoteen 1853 saakka, jolloin Yhdysvaltain laivaston kommodori Perry saapui laivoineen Tokionlahdelle ja pakotti japanilaiset avaamaan ovensa. Suhteiden solmiminen Yhdysvaltain lisäksi muihin sen ajan suurvaltoihin ja kansainvälisen kanssakäymisen lisääntyminen osaltaan johtivat niin sanottuun Meiji-restauraatioon vuonna 1868, jolloin keisarinvalta palautettiin ja maassa alkoi voimakas sekä yhteiskunnallisen että kulttuurin uudistamisen ja kehittämisen kausi. Tokugawa-shōgunaatin (Tokugawa bakufu, 徳川幕府)hallintokaupunki Edo (江戸) nimettiin Tokioksi 1869, ja siitä tuli Japanin pääkaupunki.

 

1900-luvun alussa Japanin imperialistiset pyrkimykset johtivat maan sotiin Kiinan (1894-95) ja Venäjän (1904-05) kanssa. Tsushiman (対馬海戦) meritaistelun japanilainen sankari amiraali Togo (Tōgō Heihachirō, 東郷 平八郎) on tuttu joillekin suomalaisille ja nyttemmin myös japanilaisille oluen juojille. Voittoisat sodat laajensivat Japanin alueita Itä-Aasiassa. Japani alisti Taiwanin siirtomaakseen vuonna 1895 ja Korean vuonna 1910. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai itselleen eräitä lisäalueita.

 

1920-luvun mittaan otettiin askeleita yhteiskunnallisen elämän ja instituutioiden demokratisoitumisen suuntaan. Poliittisten puolueiden edustajista kokoonpantu hallitus astui virkaan ensi kerran vuonna 1918 (sitä ennen hallitukset olivat olleet keisarin nimittämiä virkamieshallituksia). Kaikki 21 vuotta täyttäneet miehet saivat äänioikeuden vuonna 1925.
Demokratia ja parlamentaarinen elämänmeno eivät kuitenkaan ehtineet juurtua riittävässä määrin ennen vuonna 1929 alkanutta suurta lamakautta, joka johti myös Japanissa suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja yhteiskunnalliseen kuohuntaan. Äärioikeistolaiset ja kansalliskiihkoiset piirit saivat enenevästi sananvaltaa etenkin armeijassa. 1930-luvulla tosiasiallinen poliittinen valta luisui armeijalle.

 

Vuonna 1931 Japani miehitti Pohjois-Kiinan (Mantšurian) ja perusti aluetta hallitsemaan Mantšukuoksi (Manshūkoku, 満州国) nimeämänsä vasallivaltion. Vuonna 1933 Japani erosi Kansainliitosta järjestön tuomittua Japanin aggression Mantšuriassa. Japani aloitti täysimittaisen sodan Kiinaa vastaan vuonna 1937 ja sota jatkui aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Samanaikaisesti Japani lähestyi poliittisesti sekä Saksaa että Italiaa ja solmi näiden kanssa muodollisen liittosuhteen vuonna 1940.

 

Joulukuussa 1941 Japani hyökkäsi ilman edeltävää sodanjulistusta Yhdysvaltain laivaston kimppuun Pearl Harborin satamassa Havaijilla, mikä johti Japanin toiseen maailmansotaan. Laajojen Aasian osien (kolme neljäsosaa Kiinasta, Filippiinit, Malakan niemimaa, Hollannin Itä-Intia, Uusi Guinea) valtauksen jälkeen sotaonni kääntyi amerikkalaisten materiaalisen ylivoiman alkaessa vaikuttaa. Hiroshimaan (広島市) 6. elokuuta 1945 ja Nagasakiin (長崎市) 9. elokuuta 1945 pudotetut atomipommit sinetöivät Japanin tappion. Keisari julisti Japanin antautuneeksi 15. elokuuta 1945 ja antautumisasiakirja allekirjoitettiin 2. syyskuuta 1945.

 

Antautumista seurasi Yhdysvaltain miehitys vuoteen 1952 saakka sekä vallatuista alueista luopuminen ja niillä asuneiden japanilaisten kotiuttaminen (noin 6,5 miljoonaa henkeä).

 

Amerikkalainen miehityshallinto kenraali Douglas McArthurin johdolla ryhtyi demokratisoimaan ripeästi japanilaista yhteiskuntaa, esimerkiksi

 

  • valtionhallinto ja paikallishallinto puhdistettiin sotapolitiikassa kompromettoituneista aineksista,
  • useita johtavia sotilaita ja politiikkoja tuomittiin sotarikoksista (muun muassa entinen pääministeri, kenraali Tōjō Hideki (東條 英機) hirtettiin),
  • naiset saivat äänioikeuden,
  • ammattiyhdistystoiminta sallittiin ja
  • Japanin kommunistinen puolue laillistettiin,

 

Miehityshallinto pyrki myös hajauttamaan taloudellisen vallan käyttöä hajottamalla suurkonsernit (zaibatsu, 財閥), mutta vaatimattomin tuloksin. Vuoden 1947 kuluessa miehityspolitiikan painopiste alkoi kiristyvän kylmän sodan vaikutuksesta siirtyä demokratisoinnista Japanin jälleenrakennukseen. Reformipolitiikka jäi taustalle.

 

Vuoden 1947 uusi perustuslaki kodifioi miehityshallinnon suorittamat reformit ja loi maahan länsimaisen parlamentaarisen järjestelmän. Vuonna 1926 valtaistuimelle noussut keisari Hirohito (裕仁) jäi valtakunnan yhtenäisyyden symboliksi.

 

Todettakoon tässä yhteydessä, että Japanissa on epäkorrektia puhua keisarista tämän etunimellä, esimerkiksi Akihito, 明仁. Japanilaiset kutsuvat hallitsevaa keisaria pelkästään keisariksi (japaniksi "Tennō"). Aikaisempiin keisareihin viitataan näiden hallituskausien nimellä; puhutaan esimerkiksi keisari Meijistä (1868-1911), keisari Taishosta (1911-1926) tai keisari Showasta (1926-1989). Nykyisen keisarin Akihiton (1989-) hallituskautta kutsutaan Heiseiksi. Vuonna 2012 on menossa hallintovuosi Heisei 24.

 

Japani solmi rauhansopimuksen Yhdysvaltain ja 47 muun valtion kanssa San Franciscossa syksyllä 1951. Japanin suvereniteetti palautui toukokuussa 1952, jolloin myös miehitysviranomaiset poistuivat maasta.

 

Venäjän kanssa Japani ei ole solminut rauhansopimusta vieläkään, koska Venäjä (aiemmin Neuvostoliitto) ei ole suostunut Japanin vaatimukseen luovuttaa sodan loppupäivinä syyskuun alussa 1945 miehittämiään Hokkaidon pohjoispuolisia pikkusaaria (niin sanotut pohjoiset alueet/eteläiset Kuriilien saaret) takaisin Japanille.

 

Yhdysvallat ovat nykyisin tärkeä liittolainen, ja maat ovat sopineet turvallisuus- ja yhteistyösopimuksen. Sopimuksen nojalla Japanissa oli edelleen vuonna 2009 noin 36 000  amerikkalaissotilasta useassa eri tukikohdassa Keski- ja Etelä-Japanissa.

 

Vuoden 1947 perustuslaki kieltää asevoimien ylläpidon, mutta lakia on tulkittu siten, että Japanilla on noin 300 000 miehen "itsepuolustusjoukot".

 

Japanin paluu sodanjälkeisestä häviäjävaltiosta kansainvälisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi vauhdittui maan tultua Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi vuonna 1956. Tärkeitä virstanpylväitä olivat Tokion olympiakisat vuonna 1964, Osakan maailmannäyttely vuonna 1970 ja Sapporon talviolympialaiset vuonna 1972.

 

Japanista on kehittynyt taloudellinen ja teknologinen suurvalta, joka on ryhtynyt aktivoimaan myös ulkopoliittista rooliaan. Kesäkuussa 1992 parlamentti hyväksyi niin sanotun kansainvälisen yhteistyölain, joka mahdollistaa japanilaisten joukkojen lähettämisen Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin. 

 

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Suomen suurlähetystö, Tokio

3-5-39, Minami-Azabu, Minato-ku
Tokio 106-8561, Japani

 

Suomen konsuliyksikkö palvelee asiakkaita samassa osoitteessa. 

Edustustot

Edustuston nykyinen, vuonna 1983 valmistunut rakennus sijaitsee Tokion Azabun kaupunginosassa. Liikenneyhteydet edustustoon ovat hyvät: muun muassa lähimmälle metroasemalle (Hirō) on noin 10 minuutin kävelymatka. Ministeriöihin ja muihin keskustan virastoihin edustustosta on matkaa 4–5 kilometriä; autolla ajaen yhdensuuntainen matka vie ruuhkista riippuen 20–40 minuuttia, maanalaisella lähimmältä Hirōn asemalta matka kestää noin 15 minuuttia.

 

Suurlähetystön kanslia on auki maanantaista perjantaihin kello 9–12 ja 13–17.15.

 

Konsuliosaston asiakasaika on 9–12 ja keskiviikkoisin myös 13–17.
Lähetystö on suljettu suomalaisina ja japanilaisina juhlapyhinä.

Hankinnat

Periaatteessa Tokiosta saa kaikkea mitä Euroopastakin. Koska japanilaiseen tapaan kuuluu antaa lahjoja ja vastalahjoja, kannattaa ottaa muuttokuormaan tähän tarkoitukseen sopivia suomalaisia pikkuesineitä.

Mitä kannattaa hankkia perillä

Elektroniikkaa, kuten esimerkiksi kameroita ja kiikareita, voi olla mahdollista hankkia Japanista edullisemmin kuin Suomesta. Kaikkien laitteiden suhteen (mukaan lukien tietokoneet) on kuitenkin syytä selvittää ennen ostopäätöstä standardit, väri- ja käyttöjärjestelmät, sähköjännitteet ja käyttöohjeiden kieli.

 

Tietokoneiden osalta hankinta verovapaasti Suomesta saattaa olla edullisempaa, kuin japaninkielisen tietokoneen käyttöjärjestelmän muuttaminen Tokiossa. Japanissa on käytössä eri sähköjännite (Suomi 220 V 50 Hz, Japani 110 V 50 Hz, mutta Japanin länsiosissa esimerkiksi Osakassa 110 V 60 Hz). Tietokoneet kuitenkin yleensä toimivat sekä Suomen että Japanin verkoissa.

Ilmasto

Merellisen sijainnin ja lämpimien merivirtojen vaikutuksesta Japanin ilmasto on lauhkeampi kuin ilmasto vastaavilla leveysasteilla Itä-Aasian mantereella. Ilmastolle on ominaista pitkä kesä, joka saariston eteläisellä puoliskolla on kuuma ja pohjoisella viileä. Talvi on lyhyt ja leuto, pohjoisessa kylmä. Vuoristoa, Hokkaidōa ja Honshūn Japanin meren puoleisia osia peittää paksu lumipeite. Tyynenmeren puolella, esimerkiksi Tokion seudulla, talvi on yleensä aurinkoinen ja lunta sataa keskimäärin vain parina kolmena päivänä vuodessa, usein ei sitäkään. Kesällä Tokion ilmasto on kuuma ja kostea. Elokuu on kuumin kuukausi.

 

Sadekausi alkaa Tokiossa tavallisesti kesäkuun puolivälissä ja kestää noin kuukauden. Sadekausi ei kuitenkaan merkitse yhtämittaista sadetta. Tokion vuotuinen sademäärä on keskimäärin 1 500 millimetriä, ja ilman suhteellinen kosteus on kesällä keskimäärin 80 prosenttia ja talvella 55 prosenttia. Kesällä turvaudutaan ilmastointiin ja talvella lämmitykseen (erilaiset puhaltimet) ja ilmankostuttajiin. Vesikiertoista keskuslämmitystä ei ole. Ikkunat ovat Tokion seudulla lähes poikkeuksetta yksinkertaiset, joten talvella sisätiloissa saattaa olla usein viileää.

 

Japanin ilmastolle ovat tyypillisiä myös voimakkaat myrskyt, taifuunit, joita kehittyy Tyynenmeren keskiosissa varsinkin elokuun lopulta lokakuulle. Taifuunit osuvat toistuvasti Okinawalle ja Japanin länsi- ja keskiosiin aiheuttaen usein tuntuvia vahinkoja. Suoraan Tokioon taifuunit iskevät harvoin, mutta niiden liepeillä Tokiossakin saattaa esiintyä voimakkaita tuulia ja rankkasateita.

 

Japanin vuotuiset keskilämpötilat vaihtelevat suuresti. Sapporon keskilämpötila on tammikuussa –4,9 ºC, Tokion +4,7 ºC ja Okinawan +16 ºC. Elokuussa keskilämpötilat ovat Sapporossa +21,3 ºC, Tokiossa +26,7 ºC ja Okinawalla +28 ºC.

 

Saaristovyöhykkeen eteläosissa vallitsee noin 35. leveysasteelle ja rannikolla pohjoisemmaksikin ylettyvä subtrooppinen kasvillisuus. Metsät peittävät 67 prosenttia pinta-alasta ja aluskasvillisuus on tiheää. Kasvisto on erittäin runsaslajinen. Japanista ovat peräisin useat yleiset puutarha- ja koristekasvit, muun muassa Prunus-, Astilbe-, Hortensia-, Azalea-, Aucuba-, Diervilla- ja Chrysanthemum-lajit.

Joukkoliikenne

Tokion maanalainen metroverkosto on tiheä, nopea, aikatauluistaan tarkka, siisti, tehokas ja turvallinen. Aamu- ja iltaruuhkan aikaan maanalaiset ovat kuitenkin usein täynnä. Muina aikoina ruuhkat ovat harvinaisia.

 

Julkisten liikennevälineiden hinnat ovat edulliset suhteutettuna maan yleiseen hintatasoon. Metron perusmaksu on 160–190 jeniä sekä bussi noin 200 jeniä. Tokion paikallisliikenneverkko on erittäin hyvä ja kattaa kaikki tärkeimmät alueet joko metro-, rautatie- tai bussilinjoilla. Ensimmäiset junat alkavat kulkea aamuviiden aikoihin ja viimeiset lopettavat puolenyön jälkeen.

 

Taksimatkustaminen on helppoa, vaivatonta ja turvallista. Matkustajan on silti tiedettävä matkakohde joko japanin kielellä tai tulostaa kartta mukaan. Käytännössä taksit otetaan aina niin sanotusti lennosta kättä ylös nostamalla. Usein valkoisia hansikkaita käyttävä kuljettaja avaa ja sulkee automaattioven paikaltaan. Perusmaksu on 710 jeniä (2011) ja maksu kahteen kilometriin saakka on edullista. Tämän jälkeen taksamittari tikittää nopeammin, muttei ole senkään jälkeen kallista Suomeen verrattuna. Juomarahoja ei takseissa, kuten ei yleensäkään Japanissa tunneta.

Juomarahat

Japanissa ei ole tapana jättää juomarahaa, ja esimerkiksi ravintoloissa palvelu sisältyy aina hintaan.

Jätehuolto

Japanissa pyritään kierrättämään suuri osa jätteestä. Järjestelmä voi ensin tuntua hieman monimutkaiselta, sillä jätteiden lajittelu on erilaista kuin Suomessa. Mikäli jätteet lajittelee väärin, roskien kerääjä muistuttaa huomautuksella. Väärin lajitellut roskat voivat myös jäädä keräämättä.

Kansalliset vapaapäivät

Japanissa vietetään seuraavia vapaapäiviä:

 

1. tammikuuta uudenvuodenpäivä
2. tammikuuta uudenvuodenpäivä *
3. tammikuuta uudenvuodenpäivä *
tammikuun 2. maanantai
11. helmikuuta kansakunnan perustamisen päivä
21. maaliskuuta kevätpäiväntasaus
29. huhtikuuta vihreä päivä eli luonnon päivä
3. toukokuuta perustuslain muistopäivä
4. toukokuuta kultaisenviikon välipäivä
5. toukokuuta lasten päivä
17. heinäkuuta meren päivä 
18. syyskuuta vanhusten kunnioittamisen päivä
23. syyskuuta syyspäiväntasaus
9. lokakuuta terveyden ja urheilun päivä
3. marraskuuta kulttuurin päivä 
23. marraskuuta työn kiitoksen päivä
23. joulukuuta keisarin syntymäpäivä

(*) ei virallinen kansallinen vapaapäivä, mutta suuri osa yrityksistä ja organisaatioista on kiinni.

Jos kansallinen vapaapäivä osuu sunnuntaiksi, sen vietto siirretään sitä seuraavaksi maanantaiksi. Jos päivän molemmin puolin on kansallinen vapaapäivä, myös väliin jäänyt päivä julistetaan lain mukaan kansalliseksi vapaapäiväksi (4. toukokuuta).

 

Uusi vuosi on yksi Japanin tärkeimmistä loma-ajoista ja sen aikana miljoonat japanilaiset matkustavat joko kotiseuduilleen viettämään uutta vuotta perheen kanssa tai enenevässä määrin myös ulkomaille. Useimmat yritykset sulkevat ovensa 29. joulukuuta ja 3. tammikuuta väliseksi ajaksi ja vuoden ensimmäinen työpäivä on 4. tammikuuta. Uudenvuoden lomaa edeltää lisäksi aika, jolloin yrityksen pitävät Bōnenkai- eli vuoden loppumisen juhlia. Vastaavasti vuoden alussa pidetään Shinnennkai- eli vuoden alkamisen juhlia.

 

Vihreä päivä oli aikaisemmin edellisen keisarin Hirohiton syntymäpäivä, mutta nykyisen keisari Akihiton noustua valtaistuimelle, päivä haluttiin pitää kansallisena vapaapäivänä ja sen nimi muutettiin vihreäksi päiväksi.  Viikosta, joka alkaa vihreästä päivästä (29. huhtikuuta) ja päättyy lastenpäivään (5. toukokuuta), käytetään yleisesti nimeä kultainen viikko eli Golden week. Monet ottavat vapaapäiviksi myös välipäivät, joten useimmat yritykset ja organisaatiot toimivat puoliteholla koko viikon ajan. Kultaisella viikolla on myös syytä varautua ruuhkiin suurkaupunkien ulosmenoteillä sekä junaliikenteessä.

 

Obon-päivät eivät ole virallisia kansallisia vapaapäiviä, mutta niiden aikana japanilaiset palaavat usein kotiseuduilleen vieraillakseen edesmenneiden sukulaisten haudoilla. Buddhalaisen uskomuksen mukaan edesmenneet palaavat Obon-aikana tuonpuoleisesta maailmasta hetkeksi elävien pariin.

Kirjallisuus

Yleisissä kirjastoissa on lainaksi saatavana vain japaninkielistä kirjallisuutta. Tokion keskuskirjasto sijaitsee lähetystön lähellä. Siellä on hyvä länsimaisten kirjojen kokoelma, mutta kirjoja ei lainata ulos. Myös Tokion ulkomaankirjeenvaihtajien seuralla (Foreign Correspondents' Club) on hyvä, voittopuolisesti amerikkalais-englantilainen referenssikirjasto, jonka painopiste on taloudessa ja politiikassa. Samantapainen kirjasto on myös Foreign Press Centerissä. Siirtokunnan Suomi-Kai-yhdistyksellä on oma kirjastonsa Tokiossa, Suomi-kirkolla. 

 

Useimmilla suurista kirjakaupoista on osasto englanninkielisille kirjoille. Hyviä kauppoja on esimerkiksi Kinokuniyan molemmat liikkeet Shinjukussa, Maruzen K.K. ja Yaesu Book Center Tokio-aseman lähellä. Myös edustuston lähellä olevassa National Azabu supermarketissa on kirjaosasto.

Käymälät

Käymälät ovat yleisesti ottaen hyväkuntoisia ja siistejä. Välillä niissä ei ole paperia, joten laukkuun kannattaa pakata mukaan nenäliinoja tai muuta sellaista. Japanissa on edelleen harvakseltaan käymälöitä, joissa on vain reikä maassa. Kahviloissa ja ravintoloissa käymälät ovat useimmiten erittäin moderneja.

Lapset

Tokio on hyvin turvallinen kaupunki lapsiperheille. Ulkoleikkipaikkoja ja puistoja löytyy riittämiin. Lisäksi harrastusmahdollisuudet ovat monipuoliset, joskin usein kalliit. Kaupoista löytyy kattavasti lastenhoitoon liittyviä tarvikkeita. Lastenruokia on saatavilla, joskin ne poikkeavat joissain määrin suomalaisesta ruoasta.

Lemmikit

Lemmikineläimen tuontia Japaniin suunnittelevan kannattaa välittömästi selvittää tuontisäännöt alla olevasta osoitteesta. Esimerkiksi Suomesta tuotavan koiran on oltava 12 kuukautta vanha, ja muutenkin karanteeniaika saattaa olla pisimmillään jopa 180 päivää. Mikäli paperit ja rokotukset ovat kunnossa ja vesikauhun vasta-ainenäytteet on otettu riittävän ajoissa, selviää tuontimuodollisuuksista 1-12 tunnissa.

 

Karanteeniviranomaisten sivusto: (http://www.maff.go.jp/aqs/english/animal/dog/index.html)

 

Sähköinen kyselykaavake: (https://www.contact.maff.go.jp/aqs/form/d5db.html)

 

Myös lentoyhtiön säännökset lemmikkieläinten kuljettamisesta on syytä tarkastaa. Esimerkiksi Finnairin Tokioon lentävistä koneista vain osa voi ottaa lemmikkieläimiä kuljetettavaksi.

 

Koira tulee rekisteröidä 30 vuorokauden sisällä, esimerkiksi lähetystöalueella se tapahtuu Minato-ku Regional Officessa. Rekisteröinti tulee uusia vuosittain.

Liikennekäyttäytyminen

Tokion vilkas, vasemmanpuolinen liikenne saattaa monikerroksisine teineen vaikuttaa sekavalta. Liikennekäyttäytyminen on kuitenkin melko kurinalaista eivätkä vauhdit yleensä nouse korkeiksi. Liikennekulttuurin ja -merkkien oppiminen vie aikansa. Tokiossa paikannimet on yleensä merkitty myös länsimaisin kirjaimin.

 

Suomalaisella ajokortilla ei voi ajaa Japanissa. Kansainvälinen ajokortti on Japanissa voimassa vain vuoden - suomalaisen tulee vaihtaa ajokorttinsa japanilaiseen vuoden sisällä siitä kun hän on saapunut maahan.

 

Takseilla on liikenteessä erityisasema, ja ne pysähtyvät ottamaan asiakkaita kyytiin yllättävissäkin paikoissa.

 

Moottoritiet (Expressway) ovat usein maksullisia ja maksut korkeita; tietullit ja mahdolliset ruuhkat kannattaa ottaa huomioon kun suunnittelee matkustamista maakunnassa; julkinen liikenne on kattavaa ja toimii täsmällisesti.

 

Polkupyörän käyttö on Japanissa melko yleistä ja useimmiten nopein keino päästä perille. Esimerkiksi Tokiossa on kuitenkin varsin vähän pyöräteitä, jolloin pyöräilijän on tarpeen liikkua joko liikenteen seassa tai jalkakäytävillä. Lapset pyöräilevät jalkakäytävillä. Siitä huolimatta esimerkiksi pyöräilykypärän käyttö on harvinaista.

Majoitus

Japanin hotellien taso on erittäin korkea ja niiden palvelutaso on maailman huippua. Parhaimmat hotellit voivat maksaa jopa yli 400 euroa vuorokaudelta, kun taas halvempien, mutta kuitenkin hyvätasoisten hotellien hinta on noin 100 euroa vuorokaudelta. Japanissa ei hotelleissa, kuten ei muutenkaan, tarvitse antaa juomarahaa. Hotellilaskuun sisällytetään 10 prosentin palvelumaksu ja 5 prosentin kulutusvero. Lisäksi Tokiossa hotellihuoneen laskuun lisätään erityinen hotellivero, joka on 200 jeniä vuorokaudelta (noin 1,40 euroa). Aamiainen ei tavallisesti kuulu huoneen hintaan.

Mitat ja painot

Japanissa on käytössä metrijärjestelmä. Pinta-alamittana (etenkin kiinteistökaupoissa) käytetään kuitenkin usein tsuboa, joka on 3,3 neliömetriä. Se perustuu japanilaisen huoneen olkimattoon eli tatamiin: 1 tsubo = 2 tatamia. Asunnon suuruus ilmaistaan usein tatamien määrällä.

 

Japanissa on länsimaisen ajanlaskun rinnalla yleisessä käytössä oma, keisari-instituutioon perustuva ajanlasku. Siinä aikaa mitataan keisarin hallituskausilla. Niinpä esimerkiksi vuosi 2010 on japanilaisen ajanlaskun mukaan Heisei 22. Kysymyksessä on nykyisen keisarin 18. hallitusvuosi. Sana "Heisei" (yleismaailmallisen rauhan saavuttaminen) puolestaan on nykyisen Akihito-keisarin hallituskauden nimi. Heisei-kautta edelsivät Showa-kausi (1926–1989), Taisho-kausi (1911–1926) ja Meiji-kausi (1868–1911) ja niin edelleen.

Muutot

Suomesta muutettaessa kannattaa ottaa vähintään kolme muuttotarjousta ja ehdottomasti ovelta– ovelle tarjoukset. Kuljetusaika on noin 5 viikkoa ja lisäksi logistiikkamuodollisuudet molemmissa päissä.

Pankit

Japanin rahayksikkö on jeni (Y tai JPY). Maaliskuussa 2013 suurlähetystön noudattama tilikurssi oli 123 eli: 10 000 jeniä = 81,30 euroa.

 

Pankkitiliä ei voi avata ennen kuin on japanilaisen (ulkomaalaisten) henkilökortin haltija. Sen vuoksi muuttaessa kannattaa varata riittävästi käteistä rahaa.

 

Kansainvälisistä luottokorteista lähinnä Visa, Master Card/Eurocard, Diners Club ja American Express ovat yleisesti hyväksyttyjä suurimmissa ravintoloissa, hotelleissa ja tavarataloissa. Useat pienemmät kaupat ja osa takseista hyväksyvät vain käteisen maksuvälineenä. Kansainvälisiä luottokorttiautomaatteja käteisnostoja varten on harvassa. Hirossa, lähetystön lähellä on Citibankin konttori, jossa luottokorttiautomaatti on auki 24 tuntia vuorokaudessa.

 

Laskujen maksuun voi käyttää suoraveloitusta ja tästä on sovittava pankin kanssa. Laskuja voi maksaa sekä pankkiin että postiin. Lisäksi monet laskut kuten sähkö-, kaasu- ja puhelinlaskut voi maksaa myös niin kutsutuissa convenient store -supermarketeissa (esimerkiksi Lawson, Sunkus, SevenEleven).

Parturi-kampaamot

Parturi-kampaamoita löytyy todella tiheästi ainakin Tokiosta. Hinnat ovat suhteellisen korkeita, ja on suositeltavaa, että suomalaisen hiustyypin omaava etsii kampaajan joka on tottunut käsittelemään myös länsimaisia hiuksia.

Posti

Posti- ja tietoliikenneyhteydet ovat Japanissa hyvin toimivat. Posti ja erilaiset kuljetuspalvelut ovat nopeita ja luotettavia.

Puhelimet

Puhelinyhteydet ovat Japanissa hyvät, eivätkä puhelinmaksut enää ole niin kalliita kuin aikaisemmin. Useimmissa japanilaisissa matkapuhelimissa on nykyään liittymä, johon kuuluu myös internet-yhteys ja sähköposti. Monissa kahviloissa on langaton internet-yhteys, mutta usein operaattorin kautta ja älypuhelimen välityksellä.

 

Suomalaiset puhelimet toimivat maassa ainoastaan jos niissä on 3G-toiminto. Tarvittaessa puhelimen tai sim-kortin voi vuokrata esimerkiksi Soft Bankista luottokortilla.

Pukeutuminen

Suositeltava vaatetus eri vuodenaikoina

Tokion ilmasto vastaa karkeasti eteläeurooppalaista ilmastoa, mutta kesällä on sateisempaa. Voidaan sanoa että Tokiossa on viisi vuodenaikaa:

 

  • talvi (marras–maaliskuu), jolloin on 0–10 °C ja kuivaa
  • kevät (maalis–toukokuu), jolloin on +10–20 °C ja melko kuivaa
  • kevään ja kesän väliin asettuva sadekausi (touko–kesäkuu), jolloin on noin +20–25 °C ja hyvin sateista ja kosteaa
  • kesä (heinä–syyskuu), jolloin on +25–35 °C ja hyvin kosteaa
  • syksy (syys–marraskuu), jolloin on +15–20 °C ja kuivaa.

Talvella vuorillinen popliinitakki tai ulsteri on tarpeen. Kesällä kevyt, hengittävä luonnonkuituinen vaatetus on paikallaan. Nauhattomat kengät ovat kätevät ja ehjät, puhtaat sukat suositeltavat, koska suhteellisen usein joutuu riisumaan jalkineensa japanilaisessa ravintolassa, temppelissä ja kodeissa. Japanilaiset miehet pukeutuvat yleensä konservatiivisesti. Tumma puku ja valkoinen paita on japanilaisen virkamiehen ja liikemiehen perusasu. Naisten pukeutuminen on jonkin verroin rennompaa ja monesti hyvin muotitietoista. Kesäisin myös toimistopukeutuminen voi olla hieman rennompaa, ns. "cool biz"-pukeutumista.

Etiketti

Japanilainen etiketti on selväsääntöinen, mutta varsin joustava ulkomaalaisten suhteen. Voimakas hierarkkisuus on leimaa-antava. Arvojärjestys ja vanhemmuus ovat tärkeitä seikkoja, joista myös pidetään kiinni tarkasti jokapäiväisessä elämässä. Japanilaisten kesken tervehditään ja hyvästellään kumartaen. Tämä koskee sekä miehiä että naisia. Kumarruksen syvyys ja kestoaika määräytyy osapuolten yhteiskunnallisen aseman ja vanhemmuussuhteen perusteella. Ulkomaalaisilta ei kumartelua odoteta vaan yleensä heitä kätellään. Kauempaa tervehdittäessä kevyt nyökkäys riittää. Japanilaisten isännöimiltä vastaanotoilta tai muilta sellaisilta voi hyvin poistua isäntiä uudestaan kättelemättä.

 

Japanilaisen tavatessa ensi kertaa on tapana vaihtaa käyntikortteja (meishi). Käyntikortti on välttämätön työkalu Japanissa. Niitä on syytä painattaa itselleen heti Japaniin tulon jälkeen tai mieluiten jo sitä ennen, jolloin kortit ovat odottamassa maahan saavuttaessa. Kortit ovat kaksipuolisia: toisella puolella on asianomaisen nimi, asema ja osoite latinalaisin kirjaimin ja toisella puolella japanilaisin merkein. Käyntikortteja tulee käsitellä kunnioittaen, lukea tarkkaan ja asettaa sitten pöydälle tai käyntikorttikoteloon.

 

Huomionarvoinen japanilainen tapa on antaa lahjoja ja vastalahjoja. Niiden rahallisen arvon ei tarvitse olla merkittävä, pääasia on antaminen ja vastaanottaminen. Lahjojen vaihtaminen tapahtuu tavallisesti esimerkiksi vierailujen yhteydessä, mutta myös erityisenä "lahjasesonkina" eli keskikesällä ja uudenvuoden tienoilla. Luku neljä symbolisoi Japanissa kuolemaa ja vastaa näin länsimaista lukua 13 (esimerkiksi useissa rakennuksissa kerroksen 3 jälkeen tulee 5), minkä takia lahjaksi ei tulisi antaa esimerkiksi neljää lasiesinettä. Tärkeätä on, että lahja on kauniisti paketoitu. Ulkomaalaiset voivat noudattaa tätä tapaa harkintansa mukaan, varsinkin lahjasesongit koskevat vain japanilaisia. Häälahjaksi on tavanomaista antaa rahaa, ei esineitä.

 

Virallisissa tilaisuuksissa käytetään tummaa pukua. Keisarin hovin järjestämissä puutarha- ynnä muissa iltapäiväjuhlissa käytetään yleisesti shakettia ja keisarin uudenvuoden vastaanotolla frakkia kunniamerkkien kera. Smokkia käytetään suhteellisen harvoin. Usein japanilaiset vanhemmat naiset länsimaalaisittain pukeutuessaan käyttävät hattua.

Vaatteiden hankinta ja huolto

Vaatteiden hankintaa paikallisesti vaikeuttaa japanilaisille tarkoitettujen vaatteiden pienemmät koot ja erimallinen leikkaus sekä suhteellisen korkea hintataso. Vapaa-ajan vaatteita lapsille ja nuorille löytyy kohtuuhinnoin.

Monissa tavarataloissa on nykyään suurten kokojen osastot, tosin valikoimat ovat pienet. Joitakin ulkomaalaisia ketjuja, joilla on suuria kokoja, löytyy myös. Näistä esimerkkeinä mainittakoon vaatekaupat Talbot, Gap, Zara, Laura Ashley, H&M.

 

Tokion ympäristössä on myös muutamia amerikkalaisen mallin mukaisia outlet mall -keskuksia, joista löytää niin kalliimpia brändituotteita kuin huokeampiakin merkkejä.

 

Pesulapalveluja löytyy runsaasti ja ne ovat edullisia. 

Pysäköinti

Parkkipaikoilla on usein henkilökuntaa joka opastaa parkkipaikan löytämisessä.

Ravinto

Tokion ravintolatarjonta on erittäin hyvä. Kaupungissa on lukemattomia hyvätasoisia pikkuravintoloita, joiden hintataso vaihtelee edullisesta (5 euroa/ateria) erittäin kalliiseen. Erityisesti lounasaikaan on helppo löytää hyvää ja edullista ruokaa. Kaikki hotelleissa sijaitsevat ravintolat ja kahvilat ovat yleensä kalliita. Amerikkalaiset pikaruoka- ja kahvilaketjut ovat levinneet suurkaupungeista myös osaan maaseutukaupunkeja.

 

Edullista arkiruokaa on esimerkiksi ramen: iso kulho nuudeleita höyryävän kuumassa liha- tai kalaliemessä höysteenään vihanneksia, katkarapuja, lihanokareita tai muuta sellaista. Muita ruokia ovat esimerkiksi sushi, tempura, teppanyaki. Lasten mieleen on yakitori (eräänlainen lihavarras), joita illan tullen paistetaan katujen varsilla olevissa pienissä myyntikojuissa. Edullisia kiinalaisia ja korealaisia ravintoloita Tokiossa on myös paljon.

 

Hygieniataso on hyvä, joten katukojuistakin voi turvallisin mielin ostaa syötävää.

Kasvissyöjän kannattaa huomioida, että täysin puhdasta kasvisruokaa voi olla vaikea saada, sillä useissa liemissä tai kastikkeissa on käytetty lihaa tai kalaa.

 

Riisillä on erityisasema Japanissa, ja siihen on suhtaudutaan kunnioittavasti. Lisäksi syömäpuikoilla on oma etikettinsä, esimerkiksi syömäpuikoilla ei tulisi asettaa pystyyn riisikulhoon eikä tarjota tai ottaa ruokaa syömäpuikoista toisiin syömäpuikkoihin.

Elintarvikkeiden hankinta ja hintataso

Tokiosta saa päivittäin tarvittavia elintarvikkeita sekä pienistä korttelimyymälöistä että suurista valintamyymälöistä (Meidi-ya, Peacock). Valintamyymälöistä saa lähes kaikkea, mitä on vastaavissa myymälöissä Suomessa sekä tietysti japanilaisia ruokatarvikkeita. Erityisesti ulkomaalaisia palvelevia suuria valintamyymälöitä ovat National Azabu Supermarket (edustuston lähellä), Nissin World Delicatessen (lyhyen automatkan päässä) sekä Kinokuniya Aoyaman kaupunginosassa, josta saa muun muassa suomalaisella reseptillä valmistettua ruisleipää.

 

Suurilla tavarataloilla on erittäin hyvin varustetut elintarvikeosastot, niiden hintataso on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Ainoastaan eräät perusvihannekset ovat ympärivuotisina suhteellisen halpoja. Japanilainen pihviliha on maailman kuulua laadultaan – ja hinnaltaan. Kalojen ja merenelävien valikoima on laaja.

 

Laktoosi-intolerantikolle on tarjolla soijamaitoa ja muutamia soijajogurtteja.

Maitotuotteet kuten kermat ja juustot ovat yleensä rasvaisia.

 

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden johdosta toistaiseksi on syytä seurata paikallisviranomaisten ja Säteilyturvakeskuksen tiedotusta Japanin ruokaturvallisuudesta.

Ravintolat ja kahvilat

Japanissa syödään ravintolassa yleensä aikaisin ja nopeasti. Lounasaika on kello 12–14 ja ilta-ateria alkaa usein jo noin kello 18 ja päättyy tavallisesti ennen kello 21.00. Yöklubit avaavat jo alkuillasta ja huvittelualueiden klubit ja baarit ovat auki aamuun asti. Tavalliset ravintolat menevät puolen yön aikaan kiinni.

Sosiaaliturva

Suomen ja Japanin välillä ei ole sosiaaliturvasopimusta, joskin hanke on vireillä. Japanissa sosiaaliturvaa on uudistettu viime vuosina. Se kattaa sosiaalivakuutuksen (eli sairas-, eläke-, työttömyys- ja työtapaturmavakuutuksen), vähävaraisten sosiaaliavustukset sekä vanhuksille että vammaisille suunnatut sosiaali- ja terveyspalvelut.

 

Japanin sairasvakuutuksesta on huomioitava, että se kattaa koko väestön. Vakuutettu voi edelleen itse valita, minkä klinikan tai sairaalan palveluita käyttää, ja palveluille on määritelty hinnat, jotka ovat samat riippumatta palvelun tarjoajasta.

 

Japanin eläkejärjestelmä kattaa niin ikään koko väestön, ja se on monitasoinen. Perustan muodostaa peruseläke, jonka päälle asettuu: ansiosidonnainen ja joko palkansaajan eläke, yrittäjän eläke tai virkamiesten eläke sekä erilaiset yritysten tarjoamat eläkejärjestelmät. Noin 90 prosenttia yrityksistä tarjoaa työntekijöilleen eläkepaketin, joka voi koostua joko kertamaksusta tai kuukausittain suoritettavista eläkemaksuista.

 

Vaikka jokaisen 20–60-vuotiaan on lain mukaan kuuluttava johonkin eläkejärjestelmään ja maksettava eläkemaksuja, on osa väestöstä laiminlyönyt velvollisuutensa. Vuonna 2007 noin 1–2 prosenttia väestöstä jätti maksamatta eläkemaksunsa.

 

Japanin sosiaaliturvajärjestelmä on muutoksen alla. Japanin väestön nopeasta vanhenemisesta johtuen erityisesti työssäkäyvien naisten tukemiseen ja vanhuksille tarjottavien palvelujen kehittämiseen tullaan panostamaan entistä enemmän.

 

Suomen ja Japanin välillä on verosopimus.

 

Lähteet:

(http://www.mofa.go.jp/j_info/japan/socsec/maruo/index.html)

(http://www.ipss.go.jp/index-e.asp)

Suomi-kuva

Suomi-kuva on Japanissa erittäin positiivinen, ja monia japanilaisia kiinnostaa Suomessa varsinkin puhdas luonto, suomalainen design ja revontulet. Muumit ja ksylitoli ovat tunnettuja suomalaisia tuotteita, kuten myös esimerkiksi Marimekko ja Iittala. Japanilaiset ovat usein myös kiinnostuneita suomalaisesta koulujärjestelmästä.

Sähkövirta

Tokiossa sähkövirran jännite on 100 V 50 Hz, Japanin länsiosissa (esimerkiksi Osaka) 100 V 60 Hz.

 

Lisäksi sähkökoneiden seinäpistokkeet, kuten vastaavasti koskettimetkin, ovat amerikkalaista mallia (pistokkeen haarat levymallisia, lähellä levyjen päätä pienet pyöreät reiät). Sähköliikkeet myyvät adaptereita, joiden avulla suomalaismallisen pistokkeen saa yhdistetyksi japanilaiseen koskettimeen. Tavallisten hehkulamppujen kannat ovat samanlaiset kuin Suomessa.

Terveydenhuolto

Yleisesti voidaan todeta, että Japanin terveydenhuolto ja myös ulkomaalaisten saatavilla olevat lääkäripalvelut ovat korkealuokkaisia. Tiukkojen päästönormien vuoksi Tokion ilma ei ole enää saastunutta siten kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Hengityselinten sairauksia (esimerkiksi astmaa) tai silmien herkkyyttä potevilla saattaa silti olla ongelmia Tokiossa tiettyinä vuodenaikoina, lähinnä runsaan siitepölypitoisuuden takia. Asemapaikasta aiheutuvia vakavia terveydellisiä ongelmia ei suomalaisilla ole havaittu.

 

Päivittäisessä elämässä erityistoimenpiteet eivät ole tarpeen. Esimerkiksi vesijohtovesi on täysin juomakelpoista kaikkialla Japanissa.

 

Henkisessä sopeutumisessa expatriaatin elämään pätevät samat neuvot kuin muuallakin. Tietty paikalliseen kulttuuriin ja kieleen tutustuminen on avuksi, etenkin kun englannin kielen taito ei ole niin laajalle levinnyt kuin esimerkiksi muualla Aasiassa.

Sairaalaolot, lääkärit, hammashoito

Tokiossa on useita ulkomaalaisten potilaiden hoitoon keskittyneitä yleis- ja erikoislääkäreitä. Edustustosta on saatavissa luettelo yhteystiedoista. Vaikka terveystarkastukset ja hammaslääkärikäynnit hoidetaan yleisimmin Suomessa käydessä, ei paikallisesta hoidosta ole tiedossamme valituksia.

 

Tokion kaupungilla on puhelinpalvelu Tokyo Metropolitan Medical Institution Information Himawari, josta saa tietoa terveyspalveluista Tokion alueella muun muassa englannin kielellä. Operaattori kuuntelee henkilön kysymykset, etsii klinikan, joka täyttää hänen vaatimuksensa ja soittaa sitten henkilölle takaisin. Tietoa klinikoista ja sairaaloista saa myös heidän nettisivuiltaan: (www.himawari.metro.tokyo.jp/qq/qq13enmnlt.asp)

Valokuvaaminen

Joissakin museoissa ja temppeleissä voi olla valokuvauskielto, joka siinä tapauksessa on merkitty selvästi myös englannin kielellä. Mitään yleistä, määrättyjä kohteita koskevaa valokuvauskieltoa Japanissa ei ole. 

Valuutta

Japanin valuuttana toimii jeni (¥). Tällä hetkellä (2011) Japanissa on käytössä 1, 5, 10, 50, 100 ja 500 jenin kolikoita ja 1 000, 2 000, 5 000 ja 10 000 jenin seteleitä.

Vapaa-aika

Japanin kieltä voi opiskella kaupungin monissa instituuteissa ja kielikouluissa – sekä ryhmissä että yksilöllisesti. Kurssivalikoima on laaja ja joissakin kielikouluissa järjestetään myös intensiiviopetusta 6–8 tuntia/vuorokaudessa viisi kertaa viikossa. Yksityisopettajiakin on saatavana esimerkiksi suurlähetystöön tai kotiin. Kurssien hinnat vaihtelevat kurssin tason ja oppilaiden määrän mukaan. Opetuskieli on yleensä japanin lisäksi englanti.

 

Monet ulkomaalaiset osallistuvat tyypillisiin japanilaiseen kulttuuriin liittyviin harrastuskursseille: kukkien asettelu (ikebana), pienoispuiden kasvatus (bonsai), klassinen teeseremonia ja niin edelleen. Lisäksi eri järjestöt pitävät Japanin kulttuuria, historiaa ynnä muuta sellaista käsitteleviä luentosarjoja ulkomaalaisille. Urheilusta kiinnostuneille japanilaiset itsepuolustuslajit kuten judo, karate ja aikido tarjoavat hyvän mahdollisuuden ruumiinkulttuurin harrastamiseen.

Huvit

Japanilaiset eivät yleensä kutsu vieraita koteihinsa, koska korkeassakin yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön koti on usein länsimaalaisittain katsoen vaatimaton ja pieni. Japanilaiset myös tuntevat, että ulkomaalaisen olisi vaikeata noudattaa heidän kotonaan noudattamiaan japanilaisen talon tapoja. Diplomaattikunnan kesken seuraelämä luonnollisesti seuraa kansainvälisiä tapoja.

 

Japanilaisilla liike-elämän yhteisöillä on tapana järjestää vastaanottoja suurissa hotelleissa ja erikoisravintoloissa. Nämä vastaanotot alkavat yleensä aikaisin (noin kello 18) ja päättyvät useimmiten ennen kello 20.30.

 

Kansallispäivän vastaanotot ovat yleensä cocktail- tai buffet-tilaisuuksia noin kello 18–20 tai joissakin tapauksissa päivävastaanottoja (usein ilman puolisoa). Vastaanotot järjestetään joko asianomaisessa edustustossa tai usein myös jossakin suurhotellissa. Tilaisuuden isännän tai emännän usein odotetaan osoittavan tilaisuuden päättyminen esimerkiksi pienellä puheella.

Liikunta ja ulkoilu

Tokiossa voi harrastaa monenlaista liikuntaa ja urheilua. Edullisia kunnallisia harrastuspaikkoja on vähän. Maksullisia urheiluklubeja on paljon ja niiden kuukausimaksut vaihtelevat 10 000–20 000 jenin välillä. Puistot tarjoavat hyvän mahdollisuuden ulkoiluun. Kuntolenkkeily ja -pyöräily onkin suosittua sunnuntaisin, ja silloin esimerkiksi keisarinpalatsin ja stadionin ympäristön vilkkaita katuja on suljettu moottoriliikenteeltä.

 

Suosittu Tokion ulkopuolinen ulkoilualue on Takao-vuori, joka on normaaliliikenteessä noin tunnin ajomatkan päässä Tokion keskustasta. Toinen ulkoilualue on Hakonen kansallispuisto runsaan tunnin ajomatkan päässä.

 

Kuntosaleja on monentasoisia ja -hintaisia. Minato-kun kaupunginosan korkeatasoinen urheilutalo tarjoaa huokean mahdollisuuden harrastaa muun muassa uintia, juoksua, palloilua, judoa, aikidoa, karatea ja jousiammuntaa. Minato-kun alueella asuvilta pääsymaksu on 400 jeniä kerralta urheilulajista riippumatta.

 

Lähimmät hiihtorinteet ovat noin kolmen tunnin ajomatkan päässä.

 

Halpoja uintimahdollisuuksia on kesäisin vähän. Suurempien hotellien yhteydessä toimii kerhoja, joiden jäsenillä on pääsy hotellien uima-altaaseen. Näiden kerhojen jäsenmaksu on kuitenkin huomattavan korkea. Lähimmälle uimarannalle, Enoshimaan matkaamiseen kuluu aikaa autolla vajaat kaksi tuntia jos liikenne on vähäistä ja junalla runsas tunti. Uimarannat ovat uimakautena heinä–elokuussa helposti ylikansoitettuja. Uintikausi loppuu suomalaisittain varhain, jo koulujen alkaessa elokuun lopulla.

Retkeily, lomamatkat, nähtävyydet

Japanin tiheä asutus voi vaikeuttaa retkeilyä ja matkustelemista. Tiheä liikenne tekee polkupyörällä liikkumisen vaaralliseksi. Autoretkeilyn suhteen on huomattava, että on syytä välttää ajanjaksoja, jolloin Japanissa on paljon vapaapäiviä (vuodenvaihde, niin kutsuttu kultainen viikko ja lomakausi heinä–elokuussa), koska tuolloin voi normaalisti 2,5 tuntia kestävä autoretki venyä 7–8 tunnin mittaiseksi. Julkisilla kulkuneuvoilla matkaa suunniteltaessa on syytä varata liput todella ajoissa.

 

Japanin ikivanha kulttuuri ja pitkälle jatkunut eristyneisyys muusta maailmasta ovat olleet omiaan luomaan ja säilyttämään huomattavan määrän vanhaan kulttuuriin kuuluvia rakennuksia ja muistomerkkejä. Etenkin buddhalaisuuteen ja shintolaisuuteen liittyvät rakennukset, temppelit ja pyhäköt, on usein säilytetty alkuperäisessä asussaan jatkuvasti uusimalla. Temppeleitä, palatseja, linnoituksia ja museoita on koko maassa runsaasti, mutta erityisesti niitä on Kiotossa ja Nikkossa.

 

Luonnon kauneutta voi ihailla Hokkaidosta Okinawaan saakka. Kuumien lähteiden (onsen) alueilla eri puolilla Japania tarjoutuu mahdollisuuksia fyysiseen ja henkiseen rentoutumiseen.

 

Lomaileminen Japanissa on kalleutensa ja ihmispaljouden vuoksi jossain määrin hankalaa. Lomailemista naapurimaissa, joissa oleskelukustannukset ovat edullisempia vaikeuttaa matkojen kalleus, koska matkat on pitkien etäisyyksien vuoksi tehtävä lentäen. Matkailu Japanissa on kuitenkin antoisaa. Kustannuksia voi alentaa muun muassa majoittumalla japanilaistyylisiin minshuku-majataloihin.

Klubit ja yhdistykset

Suomalaissiirtokunta toimii aktiivisesti erityisesti Tokiossa ja Kansain alueella (Osaka, Kobe, Kioto). Tokiossa toimii Suomi-kai, joka kokoontuu Suomi-kirkon tiloissa. Kansain alueen yhdistys järjestää säännöllisiä tapaamisia ja esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlan.

 

Tokion alueen suomalaisnaisille ja -miehille on lisäksi vapaamuotoiset verkostot, jotka ilmoittavat sähköpostitse tapahtumista ja kokoontumisista.

 

Japanissa toimii 14 Japani-Suomi-ystävyysseuraa. Jäsenet ovat suurimmaksi osaksi japanilaisia, mutta suomalaiset ovat tervetulleita mukaan. Kielenä on japani.

 

Tokiossa toimii Tokyo American Club, jonka jäsenenä on amerikkalaisten lisäksi myös japanilaisia ja ulkomaalaisia. Vuosimaksu on huomattavan korkea. Klubi tarjoaa muun muassa urheilumahdollisuuksia. 

Muuta

Muut aineistot

Internet:

 

Ulkoasiainhallinto

 

Muu viranomaistietous

 

Aiheen mukaisia hakemistoja ja hakukoneita

 

Perustietoutta Japanista

         (https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/ja.html)

 

Muuta

 

 

 

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Tokio

Päivitetty 30.3.2012

Takaisin ylös