Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Edustustojen raportit, 14.6.2010 | Suomen suurlähetystö, Kathmandu

Nepal: Yhdysvaltojen raportti maan ihmisoikeustilanteesta

Yhdysvaltain julkaiseman raportin mukaan Nepalin ihmisoikeustilanne on jonkin verran parantunut, mutta ihmisoikeusloukkauksien rankaisemattomuuteen ei ole pystytty tarpeeksi puuttumaan.

Katmandun katukuvaa, kuva: Martti LintunenKatmandun katukuvaa, kuva: Martti Lintunen

Yhdysvaltain ulkoasianhallinto julkaisi maaliskuussa Nepalia koskevan ihmisoikeusraportin. Vuotta 2009 koskevassa raportissa todetaan, että hallitusyhteistyön myötä ihmisoikeustilanne on jonkin verran parantunut, vaikka ihmisoikeusloukkauksien rankaisemattomuuteen ei olekaan pystytty tarvittavissa määrin puuttumaan.

Raportti jakautuu seitsemään osioon, jossa kussakin käsitellään keskeisiä ihmisoikeustilanteen osa-alueita.

Henkilön koskemattomuuden kunnioittaminen

Raportissa todetaan, että eri ryhmittymät tappoivat 229 henkilöä kuluneen vuoden aikana. Näistä valtion turvallisuusjoukot tappoivat 37 henkilöä, maoistipuolue tai sen nuorisosiipi (YCL) neljä henkilöä ja Terai-alueella toimivat aseistetut ryhmät 21 henkilöä. 141 tapauksessa tekijöitä ei pystytty identifioimaan.

Kansallinen ihmisoikeuskomissio NHRC arvioi, että maassa on kymmenvuotisen sisällissodan seurauksena edelleen 835 ratkaisematonta katoamistapausta. Kansallisen armeijan uskotaan olevan sekaantuneen näistä 616 tapaukseen, kun taas maoisteja epäillään 219 katoamisissa.

Vaikka Nepalin väliaikainen perustuslaki kieltää kiduttamisen, laki ei selkeästi kriminalisoi sitä. Tästä syystä yhtäkään kidutustapausta ei ole viety oikeuteen. Luotettavat kansalaisyhteiskuntalähteet kuitenkin kertovat, että vangittujen kiduttaminen on suhteellisen yleistä ja painostavaa väkivaltaa käytetään kuulusteluissa.

Nepalilaisia naisia, kuva: Martti LintunenNepalilaisia naisia, kuva: Martti Lintunen

Myös lapsia lyödään, potkitaan ja pistellään muun muassa poliisiasemilla.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto OHCHR ja kansallinen ihmisoikeuskomissio ovat osallistuneet tutkimuksiin, jossa muun muassa aseistetun poliisin edustajia epäillään kidutuksesta.

Vaikka Nepalin laki selkeästi kieltää mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset, poliisi rikkoo lakia yleisesti. Samanaikaisesti raportissa todetaan, että poliisi ei ole reagoinut väkivaltatapauksiin tarvittavilla tutkimuksilla.

Erityisesti tapauksissa, joissa osallisina olivat maoistit ja Terain ryhmien edustajat tutkimukset jäivät kesken ja epäillyt vapautettiin poliittisella käskyllä.

Raportissa todetaan, että Nepalissa ei ole poliittisia vankeja.

Kansalaisoikeuksien kunnioittaminen

Vaikka Nepalissa lehdistö on suhteellisen vapaata ja julkaisuja on yleisesti saatavilla, painotalot ja toimittajat joutuivat kuluneen vuoden aikana maoistien hyökkäyksien kohteiksi. Maoistit myös painostivat mediataloja ammattijärjestöönsä kuuluvien työntekijöiden kautta. Lisäksi raportissa kerrotaan tuntemattomien ryhmien painostuksesta.

Suureksi ongelmaksi raportin julkistamistilaisuudessa määriteltiin kuitenkin lehdistön kasvava itsesensuuri. Erilaisten pelkojen, puoluepoliittisten kytkösten ja omistussuhteiden vuoksi toimittajat jättävät raportoimatta tarvittavia tietoja. Myös toimittajien ammattitaitoja arvioitiin.

Lisäksi keskusteltiin tapauksista, joissa ihmisten yksityisyyttä ei tarvittaessa suojeltu ja joissa toimittajat syyllistyivät tarkoitushakuiseen moralisointiin.

Raportissa kerrotaan myös, että hallitus on rajoittanut ihmisten kokoontumisvapautta. Poliisin ja aseistetun poliisin raportoidaan vastanneen kokoontumisiin tarpeettomalla voimalla. Erityisiä voimakkaitakin rajoituksia on asetettu tiibetiläisten pakolaisten mielenosoituksille ja kokoontumisille.

Virallisesti lakkautetun kastijärjestelmän raportoidaan yleisesti edelleen rajoittavan ihmisten yhtäläisiä yhteiskunnallisia osallistumisoikeuksia.

Bhutanilaiset pakolaiset

Pakolaistilanne Nepalissa on pitkään ollut samankaltainen. Vuodesta 1991 lähtien hallitus on myöntänyt noin 108 000 turvapaikkaa bhutanilaisille pakolaisille. Lähes kaikki näistä pakolaisista asuvat itäisessä Nepalissa YK:n pakolaisjärjestön ylläpitämissä leireissä.

Nepalilaiset kantojuhdat, kuva: Juha KoivistoNepalilaiset kantojuhdat, kuva: Juha Koivisto

Hallitus on jatkanut pakolaisten suojelemista inhimillisiin syihin vedoten. Luterilainen maailmanjärjestö LWF on rakentanut leirien infrastruktuurin, YK:n ruokajärjestö WFP on vastannut ruokahuollosta, aasialainen lääkärijärjestö on huolehtinut terveydenhoidosta ja saksalainen diakonijärjestö Caritas on koordinoinut opetuksen järjestämisen.

Virallisesti Nepalin hallitus on rajoittanut pakolaisten liikkumisvapautta ja työmahdollisuuksia. Käytännössä bhutanilaiset pakolaiset ovat kuitenkin voineet liikkua vapaasti ja suuri osa heistä on työllistynyt, joskin epävirallisesti, leirien ulkopuolille.

Leirien turvallisuustilanne on myös parantunut hallituksen jatkettua leirien turvallisuutta valvovien joukkojen läsnäoloa. Jännitteitä leireillä on myös vähentänyt pakolaisten halu muuttaa kolmansiin maihin, sen jälkeen kun ohjelma sen mahdollisti. Jälleensijoitusta vastustavien määrä leireillä on vähentynyt selvästi.

Vuoden 2009 loppuun mennessä 25 000 bhutanilaista pakolaista on jälleensijoitettu seitsemään Pohjois-Amerikan ja Euroopan maahan.

Tiibetiläiset pakolaiset

Vuosien 1959 ja 1989 välillä Nepalin hallitus tunnusti 20 000 tiibetiläistä pakolaista. Vuoden 1990 jälkeen hallitus ei ole tunnustanut tiibetiläisiä pakolaisiksi, ja suurin osa heistä on siirtynyt Intiaan. Maassa asuu kuitenkin edelleen tiibetiläisiä myös laittomasti.

Kiinan tiukentuneen rajapolitiikan vuoksi Tiibetistä Nepalin kautta Intiaan kulkevien henkilöiden lukumäärä on pudonnut noin 3000:sta noin 700:aan vuodessa.

Virallisesti tiibetiläisiä ei ole palautettu Kiinaan ja Tiibetiin.

Tiibetiläiset pakolaiset ovat kärsineet Nepalissa kansalaisoikeuksien puutteesta. Laittomilla pakolaisilla ei ole mitään oikeuksia ja niilläkin, jotka hallitus on ennen 1989 tunnustanut, oikeudet rajoittuvat maassaoloon. Monet tiibetiläiset joutuvatkin lahjomaan Nepalin viranomaisia eri elämäntilanteissa.

Poliisin kerrotaan häiritsevän pakolaisia ja kiristävän heiltä rahaa säännönmukaisesti.

Muut pakolaiset

Kathmandussa asuu noin 300 pakolaista Somaliasta, Burmasta ja Pakistanista. Heillä ei ole virallista pakolaisstatusta ja hallitus näkee heidät laittomina maahanmuuttajina. Se on kuitenkin antanut UNCHR:n tarjota pakolaisille perusturvaa, kuten toimeentulotukea ja koulutusta.

Maan sisäiset pakolaiset

Nepalissa arvioidaan olevan noin 50 000–70 000 sisäisesti asuinpaikkakunnaltaan poispakotettua henkilöä. Suurin syy sisäiseen pakolaisuuteen on kymmenen vuotta kestänyt sisällissota.

Pakolaisten kotiin muutto ei kuitenkaan ole sujunut pyrkimyksistä huolimatta toivotulla tavalla. Pakolaisten taloudellinen tilanne ei useinkaan tue paluuta kotipaikkaan.

Poliittiset oikeudet ja vaikuttaminen

Vaikka lainsäädäntö ei rajoita naisten tai vähemmistöjen äänioikeutta, ja vaikka 33 prosenttia vaaleilla valitun kansalliskokouksen jäsenistä on naisia, naisten ja vähemmistöjen poliittinen osallistuminen on käytännössä edelleen epätasa-arvoisempaa.

Korruptio ja hallinnon läpinäkyvyys

Nepalin laki on kriminalisoinut korruption ja siihen liittyvän lahjonnan. Kuitenkin raportissa kerrotaan, että poliitikot joutuvat harvemmin syytetyiksi korruptiosta. Keskeisellä tutkimusviranomaisella The Commission for the Investigation of the Abuse of Authoritylla (CIAA) todetaan myös olevan maassa iso luottamuspula.

Hallituksen suhtautuminen ihmisoikeusjärjestöjen tutkimuksiin

Raportti kertoo, että kansainväliset ja kansalliset ihmisoikeusjärjestöt ovat voineet toimia suhteellisen vapaasti ja ilman erillisiä rajoituksia. Kansainvälisten järjestöjen edustajat ovat saaneet hyvin viisumeita ja heillä on yleensä ollut myös pääsy esimerkiksi vankiloihin.

Maoistien raportoidaan kuitenkin ajoittain sekaantuneen kansainvälisten järjestöjen toimintaan.

Maassa on noin 13 kansallista ihmisoikeusjärjestöä. YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto OHCHR antoi vuonna 2009 43 lehdistötiedotetta, eikä lehdistöä rajoitettu niiden julkaisemisessa. Kansallisen NHRC:n toimintakyvyssä on ollut puutteita, eikä se ole voinut tutkia ihmisoikeustapauksia toivottavalla tavalla.

Syrjintä

Laki kieltää sukupuoleen ja taustaan liittyvän syrjinnän. Kuitenkin vahva kastijärjestelmä rajoittaa edelleen monien elämää erityisesti maaseudulla.

Naiset kärsivät huonommasta asemastaan monella tapaa. Suurimpana ongelmana on kotiväkivalta, jota ei julkisesti tunnisteta suureksi epäkohdaksi. Naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on niin ikään ongelma, johon ei haluta puuttua ja josta ei raportoida. Tytöt joutuvat myös usein seksuaalisen riiston kohteeksi.

Ihmissalakuljetus on maassa edelleen iso ongelma. Noin 12 000 naisen ja lapsen arvioidaan joutuvan kuljetetuksi pelkästään Intian bordelleihin.

Lasten koulunkäynti ei ole vieläkään Nepalissa pakollista, mikä on käytännössä suuri uhka lapsen oppioikeudelle.

Työntekijöiden oikeudet

Vaikka lainsäädäntö mahdollistaa lasten työehtojen täyttymisen seurannan, lapsityövoima on Nepalissa edelleen iso ongelma. Maassa esiintyy edelleen myös orjatyövoiman kaltaista maatyövoiman käyttöä, jossa työntekijät käytännössä ovat velkaorjuudessa maanomistajiin.

Näiden työntekijöiden kuntouttaminen yhteiskuntaan ei ole hallituksen pyrkimyksistä huolimatta onnistunut toivotulla tavalla.

2009 Human Rights Report: Nepal on kokonaisuudessaan luettavissa:
http://www.state.gov/g/drl/rls/hrrpt/2009/sca/136091.htm
 

Tässä palvelussa myös

Muissa ulkoasiainhallinnon palveluissa

Päivitetty 14.6.2010

Takaisin ylös